sunnuntai 28. elokuuta 2016

Old-fashioned and digital pastimes steal your sleep

Do you know the feeling when people say they don't have time for any hobbies? Like hobbies should be something special you start doing, such as collecting stamps or poor dead butterflies, downhill skiing or line dancing with special boots and a hat on - nice things to do, if you like them. To me, a hobby is something you do because it makes you happy, not because you have to. It may be singing in a choir or writing detective stories, knitting socks or tending your garden - a garden normally requires some level of maintaining, but I do as little as possible, just like it is perfectly acceptable to buy woollen socks, even if you'd be capable of making them yourself. Some of us are more of a relaxed sort and need time to take it easy, while some others constantly need a useful occupation.
Some of my hobbies are completely without purpose, some might be considered as domestic chores.
To start with, I kind of like cooking if I don't need to do it twice every single day. In our household, we usually plan together what we'd be eating and do the shopping together, but he does a significant part of day-to-day cooking (I help with school work and do the laundry). But on weekends and holidays, you often have more time to spend and like to try new things or make something a bit more creative, and then it's my turn to take over the kitchen. It is really rewarding to see people enjoying their food, the best praise is when the pot gets empty or the children start counting how many pieces everyone got.
My other, vaguely useful hobby is photo albums. Today you just take a hundred snaps and choose the best for instagram, but I still love real pictures glued in an album, in chronological order and with explaining texts. About once a year, I take an evening and go through every snapshot on my phone and on the computer (where I transfer from the camera and ask the family to send theirs), and pick a couple of hundred pictures to be ordered on real photo paper. Later on, I spend an evening with arranging them and deciding which album they go to (one for every child and one for us parents, and pictures for grandparents). The best part is glueing the photos and deciding what to write under them, and imagining the children watching them decades from now, or telling my grandchildren about the people in the pictures. I still remember the feeling when I saw my husband's baby photos for the first time, and was glad to see the son's girl friend watching old albums for a while ago - nice when somebody understands my obsession... The whole family has been taught that in case of a fire, save the people and eventual pets, then the photo albums, because you can buy everything else but not the old photos that don't exist on any cloud service.
My third pastime is the one people use to mention when they "don't have any hobbies". I read. A lot.
And that means a book in an evening, or rather one in a night, because that time is usually taken from the sleep I get. I like historical drama, science fiction, fantasy, horror, detective stories or psychological suspense or romance novels (Jane Austen, adventure or mystery -stylish, not Harlequin or Mr. Grey). Come to think of it, I think war is the only category I usually skip in the library, and still I like eg. Alistair MacLean or Leon Uris. A few years ago I found out about fan fiction, and since that I have slept even less than before, because I read some fanfic and then pick up a book and read a couple of hours more - everybody knows you should not go to sleep right after screen time. Some of my all time favourites are Stephen King, Douglas Adams, Arthur C. Clarke and Isaac Asimov, lately Diana Gabaldon, on-and-off George R. R. Martin, Thomas Harris and Patricia Cornwell. And a couple hundreds of others, because one day you want to read about the future of space travelling, another day you are interested in the crusades or the social life in the 18th century.
The last not-so-necessary thing I like to do means also staying up when I should be sleeping like all sensible middle-aged people. I have told earlier that my husband and I use to have tv shows on digital box and watch them on Sunday afternoons. In addition to that, I have other shows he doesn't like, and guess when I watch them? Right, late at night when everybody else in the house is sleeping. It may go like, first I watch a couple of episodes of Game of Thrones, then read fan fiction and discussion forums about the subject, and finally decide to read some chapters in the book the season is based on. The same goes for several other shows/books, plus there are otherwise interesting shows. And this year, I finally got the idea that it would be fun to write a blog... With an actual life and time-consuming, non-hobbyish hobbies, I find myself writing these lines at 2 a.m. But if you do something you like, it should be good for your health, don't you think?
Tiedäthän tunteen, kun ihmiset sanovat ettei ole aikaa harrastaa? Niin kuin harrastus pitäisi aina erikseen aloittaa, kuten postimerkkien tai kuolleiden perhosparkojen keräily, laskettelu tai rivitanssi erityisissä saappaissa ja hattu päässä - varmasti kivoja juttuja jos tykkää niistä. Minulle harrastus on mitä vain mitä tehdään omaksi iloksi, ei siksi että on pakko. Se voi olla kuorolaulua, dekkarien kirjoittamista, sukkien kutomista tai puutarhanhoitoa - puutarha yleensä vaatii jonkun määrän ylläpitoa, mutta minä teen mahdollisimman vähän, aivan samoin kuin on täysin sallittua ostaa villasukat, vaikka osaisi itsekin tehdä sellaiset. Toiset meistä ovat rennompia ja kaipaavat löhöilyaikaa, toiset taas haluavat jatkuvasti jotain hyödyllistä tekemistä. Osa minun puuhistani on täysin hyödyttömiä, toiset taas ovat tietyllä tapaa kotitöitä.
Ensinnäkin kokkaaminen on ihan ok, kunhan sitä ei tarvitse tehdä jatkuvasti kahdesti päivässä. Meillä ateriat suunnitellaan ja käydään kaupassa yhdessä, mutta mies tekee ison osan arkiruoasta (minä autan läksyissä ja hoidan pyykin). Viikonloppuisin ja lomilla on enemmän aikaa ja intoa kokeilla jotain uutta tai monimutkaisempaa, ja silloin minä valtaan keittiön. On tosi palkitsevaa kun ihmiset nauttivat ruuasta, paras kehu on tyhjä pata tai kun lapset laskevat kuinka monta palaa kukin sai.
Toinen etäisesti hyödyllinen harrastus on valokuva-albumit. Nykyään napsitaan sata kuvaa ja valitaan paras instaan, mutta minä pidän vieläkin oikeista kuvista, liimattuna albumiin aikajärjestyksessä ja kuvatekstien kera. Noin kerran vuodessa vietän illan lajitellen kuvat puhelimesta ja koneelta (johon siirrän kamerasta ja pyydän perhettä lähettämään omiaan), ja valikoin pari sataa tilattaviksi oikeina paperikuvina. Myöhemmin lajittelen ne albumeittain (lapsille omansa, yksi vanhempien, lisäksi kuvia isovanhemmille), ja paras vaihe on itse liimaaminen ja tekstien miettiminen, kuvitellen lapset katsomassa niitä vuosikymmenien päästä tai että voi kertoa lapsenlapsille kuvien ihmisistä. Muistan vieläkin kun näin miehen vauvakuvat ensimmäistä kertaa, ja ilahduin kun pojan tyttöystävä katseli vanhoja albumeja jokin aika sitten - kiva kun joku ymmärtää tätäkin pakkomiellettä... Koko perheelle on opetettu, että tulipalon sattuessa pelastetaan ihmiset ja mahdolliset lemmikit, sitten albumit, koska kaiken muun voi ostaa mutta ei vanhoja kuvia joita ei ole missään pilvipalvelimella.
Kolmas ajanvietteeni on se, jonka ihmiset yleensä mainitsevat kun he "eivät harrasta mitään". Minä luen. Paljon. Se tarkoittaa kirjaa illassa, tai pikemmin yössä, koska lukuaika on yleensä pois yöunista. Luen historiallista draamaa, scifiä, fantasiaa, kauhua, dekkareita ja psykologista jännitystä sekä rakkaustarinoita (tyyli on Jane Austen, seikkailu tai mysteeri, ei Harlekiini tai Mr. Grey). Oikeastaan sotakirjat on ainoa laji jonka yleensä ohitan kirjastossa, ja pidän kuitenkin esim. Alistain MacLeanista ja Leon Urisista. Jokunen vuosi sitten löysin fan fictionin ja sen jälkeen olen nukkunut entistä vähemmän, kun ensin luen ficciä, sitten otan kirjan ja luen vielä pari tuntia - kaikkihan tietävät että ei pidä mennä nukkumaan heti ruutuajan jälkeen. Pitkän ajan suosikkeja ovat mm. Stephen King, Douglas Adams, Arthur C. Clarke ja Isaac Asimov, viime vuosina Diana Gabaldon ja vaihtelevasti George R. R. Martin, Thomas Harris ja Patricia Cornwell. Ja parisataa muuta, koska yhtenä päivänä huvittaa lukea avaruustutkimuksen tulevaisuudesta, toisena päivänä kiinnostavat ristiretket tai 1700-luvun seurapiirielämä.
Viimeinen ei-kovin-tarpeellinen mutta mieleinen puuha pitää myös minua jalkeilla kun muut järkevät keski-ikäiset jo nukkuvat. Olen kertonut että meillä on tapana katsoa miehen kanssa lempisarjat digiboksin levyltä sunnuntai-iltapäivisin. Niiden lisäksi on liuta muita, joita katson vain minä, ja arvatkaapa koska? Jep, myöhään yöllä kun muut nukkuvat. Ensin katson vaikka pari jaksoa Game of Thronesia, sitten luen ficciä ja siihen liittyviä keskustelupalstoja, ja lopuksi päätän ehkä lukea pari lukua kirjasta johon kyseinen kausi perustuu. Sama koskee muitakin sarjoja/kirjoja, ja niiden lisäksi on tusina muuten vain kiinnostavaa sarjaa. Ja tänä vuonna keksin että olisi kiva kirjoittaa blogia... Kun on ihan oikeakin elämä ja aikasyöppöjä epäharrastuksia, löydän itseni kirjoittamasta näitä rivejä aamukahdelta. Mutta kun tekee sitä mistä nauttii, sen täytyy olla hyväksi terveydelle, eikö vain?

torstai 25. elokuuta 2016

Broad mind, empty wallet, aching all over - joys of travelling

In the previous text I told you how busy I had been on my vacation. After fixing the house, we took a trip to Stockholm, while the older daughter was having a tour in Germany and France - sounds international, doesn't it?
Our youngest one has kept talking about visiting Sweden, and though there are several ways to get there, I thought a ship from Turku would be a good choice. We drove down to Turku, stopping at nice places for lunch, ice cream or coffee, and arrived long before the ship's departure. So we drove around a bit to see the city, and also took a walk in the park of Turku Castle, which is very conveniently located next to the harbour.
The passenger ships to Sweden are like floating apartment buildings, with play rooms, shops and restaurants. This was a new experience for our young lady, even if a walk on the upper deck was probably the most exciting part of the evening. It was a bit difficult to fall asleep in the small cabin, but we were having breakfast at half past five, before the arrival to Stockholm.
It is the capital of Sweden and the Old Town is located on an island close to the harbour. Like many others, we walked to the city and saw the familiar view, beautiful buildings, churches and bridges that bind together the different parts of the city. It was very early in the morning and we had a lot of time to get acquainted with the narrow streets, old houses and - last but not least - the Royal Palace. My husband and I have been to Stockholm before, but it was fun to see everything through our daughter's eyes, as it was her first time.
Then we moved on to the more modern areas with shops, malls and restaurants and did some serious shopping -  many of the shop assistants didn't speak Swedish at all, only English - I don't think you get that very often in Helsinki? And both the hubby and I speak Swedish on a daily basis at work, so I should think that our Swedish is understandable. The weather was great and even the shopping streets looked
their best, bathing in the sun, but because we didn't have any teenagers with us, we could leave the shopping areas pretty early and take a scenery route back to the harbour. The little lady liked best a small cafe on the top of a hill right next to the harbour, with a view to the Old Town and the city - a magnificent scenery with old and new, islands and hills, streets and ships.
We came back with another ship and had to again examine its possibilities thoroughly before retreating to our cabin. The young lady slept like a log, but we grown-ups were happy to find several new muscles that could hurt, after a whole day of walking in a city with lots of hills, stairs and arched bridges. She also slept most of the time on the way home from Turku, but we couldn't do that, someone had to drive and someone else keep the driver awake.
Finally home, one might imagine that you could get some rest. No way, the next morning I woke up with a strange noise - it was my dear husband picking up timber for his next project. Fortunately, this was not the new shed we've talked about, but a fence next to our swimming pool. I have brought up the subject many times, thinking that a small fence there would be ornamental, give some shelter towards the neighbouring houses, and even provide a place where you can stack towels, robes and other stuff. Naturally we ended up building a nearly two-meter-high, five-meter-long construction that had to be painted (twice) and assembled, and with a new beautiful fence, you simply had to go and get some barbecue meat, take a sauna bath and test the new swimming experience. This
procedure took the best part of a weekend, and then I found myself sitting up and waiting for the older daughter to arrive from her European trip - estimated arrival at 4 a.m. Because we hadn't seen each other for about two weeks, the next 3-4 days were about listening to her stories, admiring the photos and all-in-all discussing road trips, shopping, attractions and customs services in different countries...
About here my vacation was coming to an end, and I just couldn't wait getting back to business as usual. What a lovely idea to serve homecooking dinners, make sandwiches for lunch at work, read e-mails, answer callbacks and - not too often - iron an occasional shirt if you're going to meet customers or visitors.
By the next summer vacation, all this busy-busy will probably be forgotten and I'll be making lists and mental notes of all the things that must be done - you never learn the importance of not planning too much. On the other hand, a rolling stone gathers no moss - and if you hurt all over, you know you're alive.
Viimeksi kerroin työntäyteisestä lomastani. Talon fiksauksen jälkeen teimme pienen reissun Tukholmaan, kun vanhempi tytär oli vielä kiertueella Saksassa ja Ranskassa - eikös kuulosta kansainväliseltä? Kuopus on jo pitkään halunnut käydä Ruotsissa, ja vaikka sinne pääsee useammalla tavalla, arvelin että laivamatka Turusta olisi mukava vaihtoehto. Ajoimme Turkuun omalla autolla, pysähtyen kivoissa paikoissa syömään, jäätelölle tai kahville, ja olimme perillä paljon ennen laivan lähtöä. Niinpä ajelimme vähän katselemassa kaupunkia ja kävelimme Turun linnan puistossa, joka on kätevästi aivan sataman vieressä.
Ruotsin-laivat ovat kuin kelluvia kerrostaloja, joissa on leikkihuoneita, kauppoja ja ravintoloita. Tämä oli uusi kokemus meidän pikkuneidille, vaikka kävely laivan yläkannella taisikin olla illan kohokohta. Pikkuhytissä oli vähän vaikea nukahtaa, mutta olimme reippaina aamiaisella puoli kuuden aikaan, ennen Tukholmaan saapumista.
Tukholma on Ruotsin pääkaupunki, ja sen Vanha kaupunki on pienellä saarella lähellä satamaa. Kävelimme keskustaan, ja ihailimme tuttua näkymää - kauniit vanhat rakennukset, kirkot ja eri kaupunginosia yhdistävät sillat. Oli varhainen aamu, ja meillä oli reilusti aikaa tutustua kapeisiin kujiin, vanhoihin taloihin ja erityisesti kuninkaanlinnaan. Minä ja mies olemme käyneet Tukholmassa ennenkin, mutta oli mukava nähdä kaikki tyttären silmin, kun kerta oli hänelle ensimmäinen.
Sitten siirryttiin uudempiin kaupunginosiin kauppojen, ostoskeskusten ja ravintoloiden keskelle, ja tehtiin ostokset - jännä ilmiö oli, että monet myyjät eivät puhuneet ollenkaan ruotsia, vain englantia - tuskinpa Helsingissä käy niin kovin usein? Minä ja mies käytämme kumpikin ruotsia töissä päivittäin, joten meidän puheen pitäisi kyllä olla ihan ymmärrettävää.
Sää oli loistava ja kauppakadut kylpivät auringossa, mutta koska meillä ei ollut porukassa teini-ikäisiä, pääsimme melko aikaisin lähtemään ostosalueilta ja kuljimme satamaan maisemareittiä. Pikkuneidin mielestä paras paikka oli kahvila näköalakalliolla, aivan sataman tuntumassa - sieltä oli mahtavat näkymät Vanhaan kaupunkiin ja keskustaan, sulassa sovussa uutta ja vanhaa, saaria ja kukkuloita, katuja ja laivoja. 
Paluumatka tehtiin eri laivalla, joka piti taas tutkia perusteellisesti ennen hyttiin vetäytymistä. Nuori neiti nukkui kuin tukki, mutta me aikuiset löysimme iloksemme aivan uusia kipeitä lihaksia, kun oli kävelty koko päivä mäkiä, portaita ja kaarisiltoja. Neiti nukkui myös suurimman osan ajomatkasta kotiin, mutta meistä toisen täytyi ajaa ja toisen pitää kuski hereillä.
Kotiin päästyä voisi luulla että oli vihdoin aikaa huilata. Juu ei, seuraavana aamuna heräsin outoon kolinaan - rakas mieheni siellä valikoi puutavaraa seuraavaan projektiin. Onneksi tekeillä ei ollut uusi puuvaja vaikka siitäkin on puhuttu, vaan aita uima-altaan viereen. Olen puhunut siitä useamman kerran, kun ajattelin että pieni aita olisi koristeellinen, antaisi näkösuojaa ja toimisi myös laskutilana pyyhkeille, kylpytakeille tms. Luonnollisesti päädyimme liki kahden metrin korkuiseen, viisi metriä pitkään rakennelmaan, joka piti maalata (kahteen kertaan) ja asentaa paikalleen, ja kun kerran oli uusi hieno aita, piti hakea grillattavaa, saunoa ja testata uutta uintielämystä. Tässä meni iso osa viikonlopusta, ja sitten löysinkin jo itseni odottamassa vanhempaa tytärtä Euroopan-matkalta, saapumisaika neljän maissa aamulla. Kun ei ollut nähty pariin viikkoon, seuraavat päivät saatiin kuunnella matkakertomusta, ihailla kuvia ja jutella automatkoista, ostoksista, nähtävyyksistä ja rajaviranomaisten toimintatavoista eri maissa.
Tässä kohtaa loma alkoi olla lopuillaan, ja suorastaan odotin malttamattomana pääsyä arkirutiiniin. Mikä ihana ajatus laittaa kotiruokaa, tehdä eväsleipiä töihin, lukea sähköposteja ja vastata soittopyyntöihin ja - ei turhan usein - silittää joku pusero jos joutuu tapaamaan asiakkaita tai tärkeitä vieraita. Seuraavaan kesälomaan mennessä tämä kaikki tohotus on unohtunut ja teen taas listoja mitä kaikkea pitää ehtiä - ikinä ei opi että ei pidä suunnitella liikoja. Mutta toisaalta, vierivä kivi ei sammaloidu, ja kun joka paikkaa jomottaa, tietää olevansa elossa.