Procrastinative, lazy or proceedingly challenged? Cleaning doesn't bring joy.

Don't get me wrong, I do like a clean house and back in the day, I was known as the one who straightened paintings on the wall and carpet fringe even when visiting. But lately I have noticed changes - I do see the dust balls and cat hair on the floor, but they bother me less and less when the years go by.

I do the dishes (dishwasher, mostly) and the laundry regularly, but everything else happens with delays - have I become lazy, old or am I a procrastinator, the new pompous word for a person who won't do today the thing that can be left undone even tomorrow? Of course it's not that important, no-one has regretted on their death bed that they didn't clean more often. But it's sociologically interesting to ask, what changed?

I'm 52 and grew up in a world where cleaning was definitely women's work. Sometimes when my father was laid off from his job and mother was working, he would beat the rugs and vacuum the house, but I never saw him wiping the dust or cleaning the toilets. Today it sounds medieval if you admit to some gender-based division, and I made sure that all my kids know how to change and wash sheets, clean the house and do the dishes, because everyone eats and lives somewhere. But my husband and I believe in practicality: he's better in ploughing the snow and driving the lawn mower - I have zero interest in these, but I rather do the laundry and most of the cleaning. He does most of the cooking and grocery shopping, I clean the kitchen and all in all it's divided pretty well.

But back to the cleaning. We have bought several new vacuums within a few years - they always seem good at the shop, but when you use them for real, problems arise. Either they are ineffective or the other way around, it's difficult to get them off the rugs. The chord is too short or won't go back inside, the accessories are useless, the sound too loud, the wheels get stuck everywhere and the whole thing is just too heavy to drag around. And don't recommend built-in vacuum cleaners, many people have told me they have their downsides, too. The vacuums we bought haven't been very cheap, either, because I thought that money could buy quality and userfriendliness. The latest one has stayed a bit longer because I can live with it, but just barely - no love lost here.

The idea of a robot cleaner has intrigued me for decades (as a keen scifi-reader), and a couple of years ago I just had to try and buy a cheap model for testing. But it was a disappointment, it did go back and forth in the kitchen but skipped the corners and got stuck behind chairs. Or am I just a spoiled brat, who should be grateful I don't need to use an old school broom? We still haven't introduced the robot to our cats, maybe they would love to ride it like I've seen in memes 🤔😄😺. 

Maybe I have finally reached the age when I can break free from my childhood beliefs, and know that my value as woman and human being has nothing to do with how thoroughly and often I clean the toilets. On the other hand, it's been proven that a certain amount of dirt increases immunity. Thus I protect my family from exceeding cleanliness, making sure that they have a strong immune system. Pandemic sets now certain preconditions, but in general, it's better to not live in a completely germ-free environment. So I'll live and love more, wash and wipe less 😄❤! If it bothers someone, they can come and clean my home.

~~~~~~~~~~

Älä ymmärrä väärin, tykkään siististä talosta ja aikoinaan olin se, joka kyläreissullakin oikaisi taulut ja matonhapsut. Mutta viime aikoina olen huomannut muutoksen - näen kyllä villakoirat ja kissankarvat, mutta vuosi vuodelta ne häiritsevät vähemmän.

☆☆☆

Tiskaan (tai kone tiskaa) ja pesen pyykit säännöllisesti, mutta kaikki muu tapahtuu viiveellä - olenko tullut laiskaksi, vanhaksi vai olenko hienosti sanottuna prokrastinaattori, ihminen, joka ei tee tänään sitä, minkä voi huomennakin jättää tekemättä? Eipä sillä ole edes väliä, kukaan ei ole kuolinvuoteellaan katunut, ettei siivonnut enemmän. Mutta sosiologiselta kannalta on kiinnostavaa kysyä, mikä muuttui?

☆☆☆

Olen 52-vuotias ja kasvoin maailmassa, jossa siivous oli naisten työtä. Kun isä oli joskus lomautettuna ja äiti töissä, hän saattoi imuroida ja tampata matot, mutta koskaan en nähnyt isän pesevän vessaa tai pyyhkivän pölyjä. Nykyään kuulostaa keskiaikaiselta, jos myöntää töitä jaettavan sukupuolen mukaan, ja pidinkin huolen siitä, että kaikki lapsemme osaavat vaihtaa ja pestä lakanat, siivota talon ja tiskata, koska jokainen syö ja asuu jossain. Mutta minä ja mies kannatamme käytännöllisyyttä: hän on näppärämpi lumenluonnissa ja ruohonleikkuussa - minulla ei ole mitään mielenkiintoa näihin, mutta hoidan mielelläni pyykit ja suurimman osan siivoamisesta. Hän taas tekee ruokaostokset ja valtaosan ruoanlaitosta, minä siistin keittiön ja kaikkiaan jako on melko tasapuolinen.

☆☆☆

Mutta palataan siivoukseen. Olemme ostaneet monta imuria alle viidessä vuodessa - ne tuntuvat aina hyviltä kaupassa, mutta oikeassa käytössä ilmenee ongelmia. Joko ne ovat tehottomia tai päinvastoin, eivät lähde irti matoista millään. Johto on liian lyhyt tai ei mene takaisin sisään, lisävarusteet ovat surkeita, ääni liian kova, pyörät takertuvat joka paikkaan ja koko masiina on liian painava raahattavaksi ympäriinsä. Äläkä suosittele keskuspölynimuria, moni on sanonut, että niissäkin on ongelmansa. Ostamamme imurit eivät ole olleet halpoja, koska ajattelin että rahalla saisi laatua ja käyttäjäystävällisyyttä. Viimeisin on nyt ollut talossa vähän pitempään, koska kykenen elämään sen kanssa - mutta vain nipin napin.

☆☆☆

Ajatus robotti-imurista on kiehtonut minua vuosikymmeniä (innokas scifi-lukija kun olen), ja muutama vuosi sitten oli pakko ostaa testiin halpa malli. Mutta se oli pettymys, se kyllä seilaa keittiössä edestakaisin, mutta jättää väliin nurkat ja jää jumiin tuolien taakse. Vai olenko hemmoteltu kakara, jonka pitäisi olla kiitollinen, ettei tarvitse lakaista vanhan ajan varpuluudalla? Roboa ei ole vielä esitelty kissoille, ehkä ne tykkäisivät ajella sillä niin kuin kissat meemeissä 🤔😄😺.

☆☆☆

Olenko viimein tullut ikään, jossa voin unohtaa lapsuusajan odotukset ja uskoa, että arvoni naisena tai ihmisenä ei mitenkään liity siihen, miten usein tai perusteellisesti pesen vessat? Toisaalta on olemassa tutkimustietoa siitä, että sopiva määrä likaa vahvistaa ihmisen immuniteettijärjestelmää. Joten minä vain suojelen perhettä liialliselta puhtaudelta. Pandemia asettaa nyt omat reunaehtonsa, mutta muutoin on parempi elää ei-niin-hygieenisessä ympäristössä. Elän ja rakastan enemmän, pesen ja puunaan vähemmän 😄❤! Jos se jotakuta häiritsee, hän voi tulla siivoamaan kotimme.

To err is human

One characteristics brings together all mankind - we are good at blaming others for our failures. I might be a PhD if my professor hadn't insisted on researching certain aspects of his own interest points. My husband could have been a professional hockey player if his parents had lived closer to the rink. - Or you can just admit that it wasn't your thing, and that fate actually knew better what was right for you 😊.

"Fake it till you make it" means that you can pretend being competent and confident, put on a role and keep going, until you actually become that person. Sometimes the learning goes the hard way, through mistakes, but it is also the most effective way. Unfortunately, some people never learn and keep doing the same thing, but still expect different results.

There's no need to be afraid of mistakes. Penicillin was found because mold was developped on microbial culture that was accidentally contaminated. Thinking outside the box may lead to big failures, but also open new ways and possibilities, that wouldn't exist if no-one ever tried new things. Even though Einstein said after Hiroshima bombing that he should have become a clocksmith, his work provided much more than nuclear bombs.

Mistakes can be necessary steps that lead to the solution in the end. If you fail, you can say that you just tested a theory - that's the scientific way. I tested a new hairdo for 15 months ago, and now I can say that I'm not that kind of person. I have also tested not cleaning the house for a month, and observed that a) it won't clean itself, b) the mess truly bothered me and c) the husband has a lot higher tolerance to dirt than I. Conclusion: we must find the optimal cleaning cycle that balances the line between our cleanliness expectations.

Finnish proverb says 'yrittänyttä ei laiteta'. It can be understood that if you tried, it's ok, and you can't be blamed afterwards. If you want to learn to water ski, maybe you can if you try really hard. Or if not, you can tell that you would have been very talented, but the sun was too blinding and actually you had a little tummyache, too. But on a cloudy day and with a healthy stomach, you'd astonish everyone.

It is human to err -  poet Alexander Pope pointed out in the 1700's that mistakes should be forgiven, because humans are not perfect, and forgiveness is a divine quality. The more modern era has created several alternate endings to the phrase, such as that to really foul things up you need a computer - for example, nowadays you can accidentally send the same stupid e-mail to hundreds of people, whereas in the old times you would have given a handwritten note to a colleague. Some people are also willing to tramp on other people to succeed in life, and they blame others for their own mistakes - sadly, in the modern worklife this can actually be seen as good management. But the oldest quote about human mistakes is by Cicero and everyone should remember it: "To err is human, but only a fool persists in error."

~~~~~~~~~

Yksi ihmiskuntaa yhdistävä tekijä on, että olemme hyviä syyttämään muita omista virheistämme. Minä voisin olla filosofian tohtori, jos professori ei olisi tyrkyttänyt tutkimusaiheeksi omia mielenkiinnon kohteitaan. Mieheni voisi olla ammattijääkiekkoilija, jos hänen vanhempansa olisivat asuneet lähempänä jäähallia. - Tai sitten voi vain myöntää, että se ei ollut minun juttuni, kohtalo osasi valita oikean suunnan.

☆☆☆

Sanonta "teeskentele, kunnes menestyt" tarkoittaa, että esität pätevää ja varmaa, puet päällesi roolin ja jatkat sitä, kunnes oikeasti osaat asian. Joskus oppiminen tapahtuu vaikeaa tietä, erehdyksien kautta, mutta se on myös tehokkain tapa. Valitettavasti on myös ihmisiä, jotka eivät koskaan opi, vaan tekevät yhä uudelleen samoja asioita, ihmetellen miksi lopputulos ei muutu sen paremmaksi.

☆☆☆

Virheitä ei kannata pelätä. Penisilliini keksittiin, kun bakteeriviljelmä saastui vahingossa ja siihen kasvoi hometta. Uudenlainen ajattelu voi aiheuttaa mahtavia mokia, mutta myös avata uusia tapoja ja mahdollisuuksia, joita ei synny ilman että joku yrittää jotain uutta. Einstein totesi Hiroshiman pommin jälkeen, että olisi pitänyt ryhtyä kellosepäksi, mutta hänen työnsä tuloksena syntyi paljon muutakin kuin atomipommi.

☆☆☆

Virheet voivat olla tarpeellisia askelia tiellä kohti ratkaisua. Jos mokaa, aina voi sanoa, että testasi teoriaa - se on myös tieteen tapa. Minä kokeilin uutta kampausta 15 kk sitten, ja nyt voin kokemuksesta todeta, että en ollut sen mallin ihminen. Olen myös kokeillut mm. olla siivoamatta kuukauteen, ja totesin että a) talo ei siivoa itse itseään, b) sotku tosiaan häiritsee minua ja c) miehellä on selvästi korkeampi toleranssi lian suhteen. Lopputulema on, että meidän täytyy etsiä optimaalinen siivousrytmi, joka tasapainoilee kummankin puhtausodotuksien rajamailla.

☆☆☆

Sananlasku toteaa, että yrittänyttä ei laiteta. Sen voi ymmärtää niin, että kun on kokeillut, se riittää, eikä ketään tarvitse syyllistää jälkeen päin. Jos haluaa oppia vesihiihtoa, siitä vain yrittämään kovasti. Jos ei onnistu, voi sanoa että lahjoja olisi kyllä ollut, mutta aurinko häikäisi ja masukin oli vähän kipeä - pilvisenä päivänä ja terveellä vatsalla olisit huikean hyvä.

☆☆☆

Erehtyminen on inhimillistä - runoilija Alexander Pope huomautti 1700-luvulla, että vahingot pitäisi antaa anteeksi, koska ihmiset eivät ole täydellisiä, ja anteeksianto on jumalallinen kyky. Nykyaika on kehittänyt sanonnalle monta vaihtoehtoista loppua, mm. että tosimokan tekemiseen tarvitaan tietokone - nykyään voit vaikkapa lähettää saman tyhmän sähköpostin vahingossa sadoille ihmisille, kun entisaikoina olisit antanut käsin kirjoitetun lapun työkaverille. Jotkut ovat kuitenkin valmiita polkemaan muita oman menestyksensä eteen, ja siirtävät virheensä muiden syyksi - ikävä kyllä, nykyajan työelämässä tämä on joidenkin mielestä hyvää johtamista. Vanhin sitaatti virheiden inhimillisyydestä on kuitenkin Cicerolta, ja se kannattaa jokaisen muistaa: "Erehtyminen on inhimillistä, mutta vain hölmö toistaa samoja virheitä."

School and work at home

My daughter's school was closed for three weeks and she's homeschooling, and I have worked from home for about a year now. When homeschool started, of course I had several meetings and phone calls with my colleagues, and she had Meet-appointments with the class.

The feeling when you're trying to count a person's yearly income (I grant loans for living), and you hear "What is Nachmittag?". She studies English, Swedish and German, and sometimes we both mix the languages, use wrong words or translate into wrong language. "How do you say X in English", and as a person educated as translator, I always answer "Tell me the whole sentence".

It gets really interesting when it's time for maths class. Though I work in a bank, maths has bever been my thing - I do manage percents, but everything else goes way over my head. Fractions, mixed numbers, equations, trigonometric funktions - help! In the bank, we do have computers and software that do the math, we tellers count simple things like the loan value of a house or compare customers' debt payments to their monthly income.

A couple of days ago I overheard the history teacher tell how Vietnam was the first tv war - they have finished with the WW2 and are getting closer to our times. Sadly, today's teenagers will have their own wartime memories to tell, about a world war against an infectious disease.

I have already demonstrated my skills by sawing a cardboard box in two - the art task was to create a storage box for magazines etc. with recycled material. I'm a bit scared to think what will come along when they have crafts - I hope that the teacher doesn't expect the homes to have yarn, knitting needles in all sizes, or fabrics and a sewing machine (which we do have, actually).

It's really nice that now also our university student came home, when her boyfriend is studying abroad. But with one remoteworker, two homeschoolers and two cats, the house gets a bit crowded at times. In one bedroom we have the junior high, in another the university, and the third bedroom serves occasionally as the phone booth. We have the open concept living space that everyone wants in the renovation shows, and now the bank is in one corner of the living room, rest break area in another corner, and the cafeteria at the other end.

I keep my normal working hours and the younger daughter follows her curriculum - at the university there's the academic freedom, but we still try to have lunch break together and the girls also share an afternoon snack. The cats may come to the "cafeteria" and eat when we are there, but otherwise they focus on choosing between the best warm places to sleep or just judging us. You know how cats look, half asleep, with slanted eyes, preferably lying where they are most in the way.

You know the saying that when the war has been going on for long enough, it starts to feel like an old acquaintance? I have got used to working from home, but after a whole year I do think it would be nice to go back to the office and meet people, just for a change. The younger daughter likes being at home, but if it was for much longer than a few weeks, I bet she'd get bored and miss her friends. The university student has spent a year in her apartment, watching recorded lectures, reading for exams and writing reports. She's totally ready to go back to classes, to meet friends and live like young people are supposed to. Let's hope that those times still come back some day, perhaps not like the old normal but at least the new normal with sensible precautions would be nice ❤👍😇.

~~~~~~~~~

Tyttären koulu suljettiin, ja hän on nyt kolme viikkoa etäkoulussa, minä taas olen tehnyt etätyötä melkein vuoden. Etäkoulun alussa minulle sattui tietysti paljon kokouksia ja työpuheluita, ja hänellä puolestaan oli tunteja Meetissä.

☆☆☆

Se tunne kun yrität laskea jonkun vuosituloja (myönnän työkseni lainoja) ja taustalta kuuluu "Mikä on Nachmittag?" Tyttö lukee englantia, ruotsia ja saksaa, ja välillä me molemmat sotkemme kielet, käytämme vääriä sanoja tai käännämme väärälle kielelle. "Miten sanotaan englanniksi X?" ja kääntäjäksi opiskelleena tietysti haluan aina kuulla koko virkkeen.

☆☆☆

Matematiikan tunnilla homma menee mielenkiintoiseksi. Vaikka olen töissä pankissa, matikka ei ole minun juttuni - selviän prosenteista, mutta muu menee yli ymmärryksen. Murtoluvut, sekaluvut, yhtälöt, trigonometriset funktiot - apua!  Pankissa on tietokoneet ja ohjelmat, jotka hoitavat laskennat, toimihenkilöiden tarvitsee vain selvitellä vaikkapa talon vakuusarvo tai verrata asiakkaan lainanhoitomenoja nettopalkkaan.

☆☆☆

Jokin aika sitten kuulin historianopettajan kertovan, että Vietnam oli ensimmäinen kunnolla televisioitu sota - Toinen maailmansota on kahlattu ja tullaan lähemmäs nykyhetkeä. Valitettavasti nykyajan teineillä on aikanaan omia sotamuistoja kerrottavaksi, he ovat kokeneet maailmansodan tartuntatautia vastaan.

☆☆☆

Olen jo esitellyt taitojani sahaamalla kahtia pahvilaatikon - kuvataiteen työnä oli tehdä lehtisäilytyskotelo tai vastaava kierrätysmateriaalista. Vähän hirvittää, mitä tulee eteen kun on käsityötä - toivottavasti opettaja ei oleta, että kotoa löytyy noin vain lankaa ja kudinpuikkoja joka kokoluokkaan, tai kangasta ja ompelukone (joka meillä itse asiassa on).

☆☆☆

Meistä on oikein mukavaa, kun myös perheen yliopisto-opiskelija tuli kotiin poikaystävän ollessa vaihdossa ulkomailla. Mutta kun on yksi etätyöläinen, kaksi etäopiskelijaa ja kaksi kissaa, talo käy joskus ahtaaksi. Yhdessä makuuhuoneessa on yläkoulu, toisessa yliopisto ja kolmas toimii ajoittain puhelinkoppina. Meillä on avoin huoneratkaisu, josta kaikki unelmoivat remonttiohjelmissa, ja nyt pankki toimii yhdessä olohuoneen nurkassa, vastapäisessä nurkassa on taukotila ja avoimen tilan toisessa päässä on lounasruokala.

☆☆☆

Minä teen normaalit työtunnit ja nuorempi tytär seuraa lukujärjestystä - yliopistossa on tietysti akateeminen vapaus, mutta yritämme pitää kiinni yhteisestä lounastuokiosta ja tytöt syövät usein myös yhdessä välipalan. Kissat tulevat joskus ruokalaan syömään kun olemme siellä, muuta muuten ne keskittyvät valikoimaan lämpimämpiä nukkumapaikkoja tai vain katsovat meitä tuomitsevasti. Tiedätte varmaan, miltä kissat näyttävät, puoliunessa ja silmät viiruna, mieluiten makaamassa siellä  missä ovat eniten tiellä.

☆☆☆

Tiedättekö ajatuksen, että kun sota on jatkunut tarpeeksi kauan, siihen tottuu kuin vanhaan tuttavaan? Minä olen tottunut etätyöhön, mutta kokonaisen vuoden jälkeen alkaa tuntua, että olisi mukava mennä toimistolle ja tavata ihmisiä, ihan vain vaihtelun vuoksi. Nuorempi tytär viihtyy kotona, mutta jos olisi kyse enemmästä kuin muutamasta viikosta, hän taitaisi kaivata kavereita. Yliopisto-opiskelija on ollut vuoden asunnollaan, katsonut nauhoitettuja luentoja, lukenut tentteihin ja kirjoittanut raportteja. Hän on ihan kypsä ja valmis palaamaan luennoille, tapaamaan kavereita ja elämään kuten nuorten tulisi voida elää. Toivotaan, että nuo ajat vielä joskus palaavat, ei ehkä entisen normaalin tapaan, mutta edes uusi normaali järkevillä rajoituksilla olisi tervetullut muutos nykyiseen ❤👍😇.

Technology for all ages

Older generations usually think that the younger ones are spoiled, childish and know nothing about life. The younger ones think that the elders don't understand technology. But whose technology are we talking about? I took my first it-lesson with a Commodore 64, which was an advanced computer at a time. I wrote my master's thesis with a computer that used floppy discs - needed many of them because you could only have 10-15 pages of text on each disk.

The first years of my working life were balancing between PC's and MacIntosh worlds, which were not compatible. During my adult years, I have learned to use VCR, CD, microwave, cell phone, digital camera, memory sticks, digital boxes, the ever-changing computer generations, smart phone models, social media and all kinds of apps, and it's just expanding. No-one knows what kind of technics we'll use in ten years from now, and after that, we can't even imagine.

Young people think 50+ are the boomers, but actually many in my generation understood the computer world better than the young - we had to know something about of how everything works, because the user interfaces were something completely else in our time. When you bought a device or a new program, you also got a huge handbook and had to do all kinds of tricks to be able to use them, because they didn't recognize each other the way the software does today, and the computer didn't take you through the process. The same goes for televisions, VCR's, digital boxes and all other equipment that needed settings or configurations.

The last time I bought a laptop, the young salesman looked sceptical because I didn't want to buy the initialization service. All my adult life I have done most of my work by a computer, and using them just gets easier when the software becomes more intelligent. I know nothing about programming, but neither do most of the young people, too - the technology is made for us, and you don't need to know how it works to be able to use it. As the science fiction writer Arthur C. Clarke wisely pointed out: "Any sufficiently advanced technology is indistinguishable from magic."

Maybe I'm a stone age remain because I can't write with my thumbs, but I still know a thing or two about how to write a decent document, and can learn to use the latest social media gadget if I want to. If you are 20+, know this: the generation after you is going to find you just as technology-incompatible as you think about us before you, and the same will happen to them and their children. When the wheel was invented, I bet the elders thought it was an unnecessary gadget, and the young ones thought that the old ones wouldn't even know what to do with it. When you're middle-aged, the help desk will always think that your it-problem is a picnic error (problem in chair, not in computer). But technology should be an aid, not a problem, and thus they should just create device that take human limitations into account and prevent user errors.

~~~~~~~~~~~~

Vanhemmat sukupolvet ajattelevat, että nuoret ovat hemmoteltuja ja lapsellisia, eivätkä tiedä mitään elämästä. Nuoret taas uskovat, että vanhemmat eivät tajua tekniikkaa. Mutta kenen teknologiasta puhutaan? Minä kävin ensimmäisen tietokonekurssini Commodore 64:llä, joka oli aikanaan edistyksellinen laite. Maisterintutkinnon pro gradu -työn kirjoitin koneella, joka käytti lerppuja - niitä piti olla monta, koska yhdelle mahtui vain 10-15 sivua tekstiä.

☆☆☆ 

Ensimmäiset vuodet työelämässä olivat tasapainoilua PC-koneiden ja MacIntoshin maailmojen välillä, jotka olivat täysin erillään. Aikuisikäni aikana olen opetellut käyttämään videonauhuria, cd-laitteita, mikroaaltouunia, kännykkää, digikameraa, muistitikkuja, digibokseja, vaihtuvia tietokonesukupolvia, älypuhelimia, somea ja vaikka mitä muita sovelluksia, ja lisää tulee koko ajan. Kukaan ei tiedä, millaista tekniikkaa käytämme kymmenen vuoden päästä, ja siitä eteenpäin ei osaa edes kuvitella.

☆☆☆

Nuorten mielestä yli viisikymppiset ovat boomereita, mutta todellisuudessa monet minun sukupolvestani tiesivät tietokoneista enemmän kuin nykyiset nuoret - meidän oli pakko ymmärtää jotain niiden toiminnasta, koska käyttöliittymät olivat jotain ihan muuta kuin nykyiset. Kun ostit uuden laitteen tai ohjelman, mukana tuli paksu käsikirja ja piti tehdä monenlaisia temppuja ennen kuin niitä voi käyttää, koska ne eivät tunnistaneet toisiaan niin kuin nykyiset ohjelmat, eikä kone neuvonut prosessin kulkua kuten nykyään. Sama pätee televisioihin, videoihin, digibokseihin ja kaikkiin laitteisiin, jotka tarvitsivat asetuksia tai yhteensovittamista muiden laitteiden kanssa.

☆☆☆

Kun viimeksi ostin läppärin, nuori miesmyyjä näytti epäileväiseltä, kun en halunnut ostaa käyttöönottopalvelua. Koko aikuisikäni olen tehnyt suurimman osan työstäni tietokoneella, ja niiden käyttö vain helpottuu, kun ohjelmista tulee älykkäämpiä. En tiedä mitään ohjelmoinnista, mutta ei tiedä suurin osa nuoristakaan - teknologia on ihmistä varten, ja sitä täytyy voida käyttää, vaikka ei tiedä miten se toimii. Tieteiskirjailija Arthur C. Clarke on sanonut sattuvasti: "Huipputekniikkaa on mahdoton erottaa taikuudesta."

☆☆☆

Olen ehkä kivikautinen jäänne, kun en osaa kirjoittaa pelkillä peukaloilla, mutta tiedän yhtä ja toista kunnollisen asiakirjan laatimisesta, ja voin opetella käyttämään uusinta somevillitystä jos haluan. Jos olet parikymppinen, muista tämä: sinun jälkeesi tuleva sukupolvi pitää sinua yhtä teknologia-yhteensopimattomana kuin sinä meitä edelläsi olevia, ja samoin tulee käymään heille ja heidän lapsilleen. Kun pyörä keksittiin, lyön vetoa, että se oli vanhojen mielestä turha kapine, ja nuoret sanoivat, että vanhat eivät edes osaisi käyttää sitä. Kun olet keski-ikäinen, help desk olettaa ilman muuta, että it-ongelmasi syynä on picnic-error (vika tuolissa, ei koneessa). Mutta teknologian pitäisi olla apuväline, ei ongelma, ja siksi pitäisi tehdä laitteita, jotka huomioivat inhimilliset rajoitukset ja ehkäisevät käyttäjästä johtuvien virheiden syntyä.

Happy Women's Day!

Today is the day when we celebrate International Women's Day. March the 8th has been women's day for more than 100 hundred years - first, it was connected with the socialist movement and communist countries, until the feminist movement started celebrating it 1967, and the UN 1977.

The idea is to celebrate women's social, economic, cultural and political achievements. At the same time, there are campaigns for female-focused charity objects and for raising awareness of gender equality. In 2021, the theme is challenged world: from challenge comes change. Women lead the fight against pandemic on many fronts. Now it's time to challenge gender stereotypes and bias, call out gendered assumptions, increase women's visibility, maintain gender equal mindset and raise awareness of discrimination.

The women's day is often a bit mistaken, as some people think we are celebrating the existence of women and feminity. If you buy roses and a box of chocolate for a wonderful woman near you, there's nothing wrong with that. But the idea is to notify what women are capable of, not put them on a pedestal. We don't need to worshipped, we want to be taken seriously. We can buy our own roses, when we get equal chances for education and at work. I can't think of one single job or task where you'd really need the male private parts, apart from the obvious thing they were made for. Men are often stronger, but as individuals we are all different - we all have our own talents, abilities and interests, and no gender is better than another.

You may also ask, do we still need a Women's Day? Many things are better than a hundred years ago, but there's a lot of work to be done yet. Just look at the recent abortion ban in Poland, the way some US politicians dream of going back to the 50's, or how the youngish female party leaders are treated when they lead Finland in pandemic - everything they do is wrong, but if it was middle-aged men, they'd be praised for their strong leadership, doing exactly the same. As long as a woman needs to be careful when walking home late at night, as long as teenage girls are catcalled or called whores at school, as long as men feel women "owe" them something - they won't take 'no' for an answer, but when you say you have a boyfriend they back off: a woman's no is not valid, but if she belongs to another (even imaginative) man, that counts. As long as these and a thousand other things are reality we need a Women's Day.

As Hillary Clinton pointed out in the 1990's, women's rights are human rights, and human rights are women's rights. The feminist movement used to work for gender equality, the same rights for women and men. But this also means that feminism is for everyone: all races and ages, cis, trans, asexual, bi, gay or lesbian, whatever your sexual preference is or where you exist on the gender scale, we are all humans and deserve to be treated the same way. But today the focus is on women: treat yourself and the women in your life with something nice, and remember that without women none of us would be here.

~~~~~~~~~~~~

Tänään vietetään kansainvälistä naisten päivää. Maaliskuun 8. päivä on ollut omistettu naisille yli sata vuotta - aluksi se liitettiin sosialismiin ja kommunistimaihin, kunnes feministinen liike alkoi viettää päivää 1967, ja YK tuli mukaan 1977.

☆☆☆

Tarkoituksena on juhlistaa naisten yhteiskunnallisia, taloudellisia, kulttuurisia ja poliittisia saavutuksia. Samalla järjestetään kampanjoita naisiin liittyvien hyväntekeväisyyskohteiden puolesta ja pyritään lisäämään tietoisuutta sukupuolten tasa-arvosta. Vuonna 2021 teemana on maailma murroksessa: siitä syntyy muutos. Naiset johtavat pandemian vastaista taistelua monilla rintamilla. Nyt on aika haastaa sukupuolisteretypiat ja ennakkoluulot, tuoda julki sukupuolittuneet ennakko-odotukset, lisätä naisten näkyvyyttä, ajatella sukupuolten tasa-arvon mukaisesti ja lisätä tietoisuutta syrjinnästä.

☆☆☆

Naistenpäivä ymmärretään usein väärin, monet luulevat että juhlitaan naiseutta yleensä ja feminiinisyyttä. Jos ostat ruusuja ja suklaarasian ihanalle naiselle lähelläsi, siinä ei ole mitään pahaa. Mutta idea on huomata mihin naiset pystyvät, ei nostaa heitä jalustalle. Emme kaipaa palvontaa, vaan haluamme että meidät otetaan vakavasti. Voimme ostaa itse ruusumme, kun saamme tasa-arvoiset mahdollisuudet koulutuksessa ja työelämässä. En keksi yhtäkään työtä tai tehtävää, jossa todella tarvittaisiin miehen sukupuolielimiä, lukuunottamatta sitä yhtä mitä varten ne on luotu. Miehet ovat usein voimakkaampia, mutta yksilöinä olemme kaikki erilaisia - jokaisella on omat lahjansa, kykynsä ja kiinnostuksen kohteensa, eikä mikään sukupuoli ole toista parempi.

☆☆☆

Joku ehkä kysyy, tarvitaanko nyt enää naistenpäivää. Monet asiat ovat paremmin kuin sata vuotta sitten, mutta vielä on paljon tehtävää. Katsotaan vaikka Puolan tuoretta aborttikieltoa, sitä kuinka USA:n poliitikot haaveilevat paluusta 50-luvulle, tai kuinka nuorenpuoleisia puoluejohtajanaisia kohdellaan, kun he luotsaavat Suomea pandemian keskellä - kaikki mitä he tekevät on väärin, mutta jos kyseessä olisi keski-ikäiset miehet, he saisivat kehuja vahvasta johtajuudesta tekemällä samat asiat. Niin kauan kuin naisen pitää varoa kävellessään illalla kotiin, niin kauan kuin teinitytöille vislaillaan tai heitä huoritellaan koulussa, niin kauan kuin miesten mielestä nainen on heille jotakin velkaa - 'ei' ei kelpaa vastaukseksi, mutta jos nainen sanoo että hänellä on poikaystävä, mies perääntyy: naisen 'ei' ei päde, mutta jos nainen kuuluu toiselle (vaikka kuvitteelliselle) miehelle, se huomioidaan. Niin kauan kuin nämä ja tuhat muuta asiaa ovat todellisuutta, tarvitsemme naistenpäivää.

☆☆☆

Kuten Hillary Clinton huomautti 1990-luvulla, naisten oikeudet ovat ihmisoikeuksia, ja ihmisoikeudet ovat naisten oikeuksia. Feministinen liike ajoi alun perin sukupuolten tasa-arvoa, samoja oikeuksia naisille ja miehille. Mutta määritelmä tarkoittaa myös, että feminismi on kaikkien puolella: kaikki rodut ja ikäryhmät, perinteinen hetero, trans-,  a- tai biseksuaali, homo tai lesbo, riippumatta mikä sukupuolinen suuntauksesi on tai missä kohdassa sukupuolijatkumoa koet olevasi, olemme kaikki ihmisiä ja meitä kuuluu kohdella samalla tavalla. Mutta tänään huomio kohdistuu naisiin: hemmottele itseäsi ja elämäsi naisia jollakin mukavalla, ja muista että ilman naisia kukaan meistä ei olisi täällä.

Life after vaccinations

Most western countries have been able to start vaccinating people against covid-19. For example, my in-laws have got their first shots as father-in-law is over 80, and mother-in-law is his caretaker. My own mother, a few years younger, is still waiting for her turn.

Now when the virus has started changing, the pandemic becomes more and more dangerous for even younger people. My husband and I are both 50+, and at this age, most of us have already acquired some health issues, which means that we are more vulnerable to several diseases. Anyway, this is not the time to give up, but brace ourselves and keep going, because the vaccines mean there's light at the end of the tunnel.

Restrictions, remote work, homeschooling and not meeting people start getting on everyone's nerves, even if there are also good sides about staying home. If you stay in your little corona bubble, you can meet a couple of others who also stay in their own bubbles, and the amount of contacts is still very low. For example, my mother goes grocery shopping with a mask on once a week, and in addition to that, she meets regularly only one elderly person, who also lives alone. Following the rules is the best way to beat the pandemic and hopefully get back to somewhat normal life later on.

For those who think that the testing looks very unpleasant, I have good news: one person very close to me has already been tested three times, and she says it's not that awful - not pleasant, but tolerable. So if you get flu symptoms or others that seem like covid, get an appointment and have the test - better safe than sorry, and then you know what you need to do.

I have worked from home for almost a year now, and the best part is that I have more free time - no commuting, no ironing blouses, less haircare and fixing looks in general. When you can't invite people over, it doesn't really matter what your home looks like, either. So I get to read a lot more than before 😄👍. I'm a talkative person when in company, but I also like peace and quiet very much, and for me, these arrangements could go on for a long time. But I live with my husband and daughter and also get to meet a couple of other close relatives on a regular basis, so I don't get as lonely as people who live alone.

Quaranteening and staying home in the dead of the winter is deliberating in several ways: in 2019, couch potatoes were lazy and unsocial people. In pandemic, they are model citizens, a good example for everyone. Happy hibernating!

~~~~~~~~~

Useimmat länsimaat ovat päässeet aloittamaan koronarokotukset. Esimerkiksi appivanhempani saivat ensimmäiset pistokset, koska appiukko on jo 80-vuotias, ja anoppi on hänen omaishoitajansa. Oma äitini on muutaman vuoden nuorempi ja joutuu vielä odottamaan vuoroaan.

☆☆☆

Nyt kun virus on alkanut muuntua, pandemia on yhä vaarallisempi myös nuoremmille ikäluokille. Minä ja mieheni olemme molemmat 50+, ja tähän ikään mennessä useimmille on siunaantunut terveysongelmia, jotka tekevät meistä alttiimpia monille sairauksille. Mutta nyt ei ole aika antaa periksi, vaan terästäytyä, koska rokotteet merkitsevät valoa tunnelin päässä.

☆☆☆

Rajoitukset, etätyö, kotikoulu ja se, ettei voi tavata ihmisiä alkavat käydä kaikkien hermoille, vaikka kotona olemisessa on myös hyvät puolensa. Jos pysyt omassa pienessä koronakuplassasi, voit tavata paria muuta, jotka myös elävät omissa kuplissaan, ja kontaktien määrä pysyy pienenä. Esimerkiksi äitini käy ruokakaupassa kerran viikossa maski päällä, ja sen lisäksi hän tapaa säännöllisesti yhtä ikäihmistä, joka myös asuu yksin. Sääntöjen noudattaminen on paras tapa kukistaa pandemia, ja päästä jossain vaiheessa takaisin suunnilleen normaaliin elämään.

☆☆☆

Jos joku ajattelee, että koronatesti näyttää kamalalta, hyviä uutisia: yksi hyvin läheinen ihminen on käynyt jo kolme kertaa, ja hän sanoo ettei se ole niin kauheaa - epämukavaa, mutta siedettävää. Niin että jos sinulla on flunssan oireita tai muuta koronaan sopivaa, varaa aika ja käy testissä - parempi katsoa kuin katua, ja sitten ainakin tietää miten pitää toimia.

☆☆☆

Olen tehnyt etätöitä kohta vuoden, ja parasta on, että vapaa-aikaa on enemmän - ei työmatkoja, ei puseroiden silitystä, vähemmän tukanlaittoa ja muuta ulkonäön fiksausta. Kun ei voi kutsua ketään käymään, ei ole väliä silläkään, miltä koti näyttää. Joten ehdin lukea paljon enemmän kuin ennen 😄👍! Seurassa olen puhelias ihminen, mutta arvostan myös rauhaa ja hiljaisuutta, ja minun puolestani nämä järjestelyt voisivat jatkua vielä pitkään. Mutta asunkin miehen ja tyttären kanssa ja tapaan paria muutakin läheistä säännöllisesti, joten olo ei käy yksinäiseksi kuten yksin asuvilla.

☆☆☆

Karanteeni ja kotonaolo keskellä talvea on myös monella tapaa vapauttavaa: 2019 sohvaperunat olivat laiskoja ja epäsosiaalisia. Pandemian aikaan he ovat mallikansalaisia, hyvä esimerkki kaikille muille. Hyviä talviunia!

Man in a box

I recently read about a concept that was new to me, 'man in a box'. It describes the traditional definition of masculinity, expectations that society places on men.

This thinking places men above other genders, and also some men above other men (racism, antisemitism etc.). Masculinity is reinforced primarily by misogyny and homophobia. Little boys tell each other "you throw like a girl" - this is misogynistic, because being a girl is seen as a bad thing. The other yells something homophobic at his friend, probably not even knowing what the words mean, but he knows they are associated with aggression and prop up his masculinity. This thinking and behaviour reinforces patriarchy and oppresses other genders, and limits all men by giving them strict rules for "how to be a man".

I dicussed before the expectations that girls and women meet. But it's not easy to be a boy, either - you may have more leeway to how you look, but you must act confident, be ready to protect your honour if occasion rises, be manly, independent and strong, and take distance from everything that can be seen as "girly" or "gay". Of course this is not as it should be, but if we ask a random ten-year-old boy he would say something similar. My son was a lovely little boy, kindhearted and thoughtful big brother (he still is). My eldest daughter once told that he used swear words at school, playing with his friends. And I told them that even their gentle father may occasionally swear at work, because it's not easy to be a man, to live up to the expectations. It's not right, but the line between toxic masculinity and kind, civilised behaviour may sometimes be very thin.

It is a wonderful thing that the cultural expectations are loosening, and younger generations no longer see gender as black and white as it used to be. But now I'm talking cisgender men, e.g. males from birth who socially identify as men. Alpha males with perfect body, high education or ceo title are visible in media, but don't worry: a lot of women are much more comfortable with an ordinary man, with whom they can relax and be themselves.

So, what are the characteristics of a good man? Mostly the same than a good human being - loyalty, reliability, protectiveness, respect, responsibility, being able to express emotions, not holding on to stereotypes. My husband is a good man because he's loyal to our family, we can rely on him and he keeps his promises, he treats people with respect and protects us if need arises. He doesn't write shakespearean sonnets, but his love shows in that he takes care of many annoying daily chores, surprises with chocolate bars on a plain Thursday and in the way he talks to me after more than 30 years together. We don't have women's work and men's work - it's not about gender but skills. A good man knows what he's good at in life, and because he's confident and secure, he has no need to show off or pretend to be "manly". Add some sense of humour, and there's a great specimen of the male of the species - and it has nothing to do with his looks, salary, title, education or result in the Cooper test.

~~~~~~~~~~

Luin hiljattain käsitteestä, joka oli minulle uusi, mies laatikossa. Se kuvaa maskuliinisuuden perinteistä määrittelyä, yhteiskunnan miehiin kohdistamia odotuksia.

☆☆☆

Tässä ajattelussa mies asetetaan muiden sukupuolien yläpuolelle, ja myös osa miehistä toisten miesten yläpuolelle (rasismi, antisemitismi). Maskuliinisuutta vahvistetaan lähinnä naisvihan ja homofobian kautta. Pikkupoika sanoo toiselle "heität kuin tyttö" - tämä on naisvihamielistä, koska tyttöys nähdään kielteisenä. Kaveri huutaa vastaan jotain homofobista, tuskin edes ymmärtää sanoja, mutta tietää että ne liitetään aggressioon ja korostavat hänen maskuliinisuuttaan. Tällaiset ajattelumallit ja käytös vahvistavat patriarkaattia ja sortavat muita sukupuolia, sekä rajoittavat myös miehiä antamalla tiukat rajat miehenä olemiselle.

☆☆☆

Pohdin aiemmin tyttöjen ja naisten kohtaamia odotuksia. Mutta ei ole myöskään helppoa olla poika - on ehkä enemmän liikkumavaraa ulkonäön suhteen, mutta täytyy käyttäytyä itsevarmasti, olla valmis puolustamaan kunniaansa, olla miehekäs, itsenäinen ja vahva, ja tehdä pesäero kaikkeen mikä on "tyttömäistä" tai "homomaista". Se ei ole oikein, mutta jos kysytään 10-vuotiaalta pojalta, hän vastaa jotain samantapaista. Minun poikani oli ihana pikkumies, hyväsydäminen ja huomaavainen isoveli (on vieläkin). Vanhempi tytär kertoi kerran, että veli kiroilee koulussa, kun on kavereidensa kanssa. Minun täytyi sanoa, että heidän lempeä isänsäkin päräyttelee ärräpäitä töissä, koska ei ole helppoa olla mies ja vastata kaikkiin odotuksiin. Näin ei pitäisi olla, mutta raja toksisen maskuliinisuuden ja ystävällisen, sivistyneen käytöksen välillä on joskus hiuksenhieno.

☆☆☆

On hienoa, että kulttuuriset odotukset väljentyvät, eivätkä nuoremmat sukupolvet näe sukupuoliajattelua enää niin mustavalkoisena. Mutta nyt puhutaan "mieheksi syntyneistä", eli ihmisistä, jotka on syntymässä luokiteltu miehiksi ja jotka kokevat olevansa miehiä. Mediassa esiin pääsevät alfaurokset, joilla on täydellinen kroppa, huippututkinto tai toimitusjohtajan titteli, mutta ei huolta: monet naiset pitävät enemmän tavallisesta miehestä, jonka kanssa voi olla rennosti oma itsensä.

☆☆☆

Millainen sitten on hyvä mies? Pitkälti samanlainen kuin hyvä ihminen - lojaali, luotettava, suojeleva, kunnioittava, vastuullinen, osaa ilmaista tunteita eikä takerru stereotypioihin. Minulla on hyvä mies -  hän on lojaali perhettä kohtaan, luotettava ja pitää lupauksensa, kohtelee ihmisiä arvostaen ja suojelee meitä tarpeen vaatiessa. Hän ei laadi shakespearen tyylisiä sonetteja, mutta rakkaus näkyy siinä, miten hän hoitaa tylsiä, arkisia askareita, yllättää suklaapatukoilla tavallisena torstaina,  ja miten hän puhuu minulle yli 30 yhteisen vuoden jälkeen. Meillä ei ole naisten ja miesten töitä - kyse ei ole sukupuolesta vaan kyvyistä. Hyvä mies tietää, missä hän on hyvä, ja koska hän on varma ja luottaa itseensä, hänen ei tarvitse esittää kovaa eikä "miehekästä". Lisätään ripaus huumorintajua, ja tuloksena on hieno mallikappale lajin uroksesta - eikä se liity mitenkään ulkonäköön, palkkaan, titteliin, koulutukseen tai tulokseen Cooperin testissä.