As always, there were terror attacks, natural disasters, wars and other conflicts - Brussels, Paris, Berlin, earthquakes, hurricanes, Crimea, Syria, Iran and global warming stayed in the headlines. Planes crashed, trains got wrecked, new viruses and diseases made appearance. Some news were happier, as that the Paris climate change agreement may actually enter into force,
and when the athletes of the world once again gathered at the Olympics, this time in Rio. Scientists made some progress within space research and created the first useful vaccine against Ebola virus. Some former leaders were found guilty and sentenced to prison for war crimes.
However, when it comes to politics you can't always tell pros from cons. The European economy is at risk with the impending Brexit and this will also have consequences for the whole world, but there's always someone who benefits from political and economical convulsions. The US will never be the same after January the 20th, but we can only hope and pray that Donnie won't actually start a war, petty and impulsive as he is. If he faces the realities and listens to his more reasonable advisers, his presidency may not have to be a total disaster.
We fortysomethings faced our own mortality with the loss of many celebrities: David Bowie, Alan Rickman, Prince, George Michael and Carrie Fisher should still have been with us. Other big names to pass away were e.g. Umberto Eco, Nancy Reagan, Boutros Boutros-Ghali, Muhammad Ali, Gene Wilder, Shimon Peres and Fidel Castro. For myself, perhaps the biggest loss
was Leonard Cohen - I found out about his writing first, and learned to value the music and the amazing voice only later on.
On the personal level, I can say it was a very good year. My youngest one turned 10 and is no longer a little girl, but a young lady with interests, opinions and capabilities of her own - sometimes a ray of sunshine, sometimes a thunder clap, but always a joy to have around.
The older sister is taking her matriculation exams, became of age and got her driving license, and what I said about the little sister applies to her as well. With the
difference that an 18-year-old starts to feel alarmingly grown-up and mature, it's not easy to realize that my job is almost done there.
As I told in the summer, our son moved away from home and it took some time to get used to that. But he's happy on his own, has a steady job and visits often, so what's there to hope for? His girlfriend is like a bonus daughter to us and it is a delight to see all our young ones together, joking and teasing each other - we must have done something right.
The secret of a happy life is to look for the bright side: I wouldn't mind being a millionaire living in Italy, but I'm not unhappy as it is, either. My man and I still do things together and laugh at each other's jokes, I like my job and my colleagues, get along with the relatives and have some good friends to cheer me up. Count your blessings, ignore the minor inconveniences and look forward to the brand new year you were given!
Onnea, jos luet tätä niin selvisit vuodesta 2016! Se oli kiintoisa vuosi laboratoriossa nimeltä Maa, ja hiiret tekivät kaikkensa uskotellakseen että juuri tämä kierros Auringon ympäri oli erityisen paha. Kuten aina oli terrori-iskuja, luonnonkatastrofeja, sotia ja muita selkkauksia - Bryssel, Pariisi, Berliini, maanjäristykset, hurrikaanit, Krim, Syyria, Iran ja ilmaston lämpeneminen pysyivät otsikoissa. Lentokoneet putosivat, junat törmäilivät, ilmestyi uusia viruksia ja sairauksia.
Jotkut uutiset olivat parempia, kuten että Pariisin ilmastosopimus ehkä sittenkin toteutuu, ja se kun maailman urheilijat taas kerran kokoontuivat olympialaisiin, tällä kertaa Riossa. Avaruustutkimus edistyi ja kehitettiin ensimmäinen toimiva rokote Ebola-virukseen. Entisiä johtomiehiä tuomittiin sotarikoksista.
Politiikassa on joskus vaikea erottaa mikä on hyvää ja mikä huonoa. Brexit horjuttaa Euroopan taloutta ja vaikuttaa myös maailmanlaajuisesti, mutta aina joku myös hyötyy taloudellisista ja poliittisista mullistuksista. USA ei ole entisensä tammikuun 20. päivän jälkeen, mutta voimme vain toivoa että pikkumainen ja äkkipikainen Donnie ei aloita oikeata sotaa. Jos hän vakavoituu ja kuuntelee järkevämpiä neuvonantajiaan, presidenttikausi ei välttämättä ole täysi katastrofi.
Me nelikymppiset jouduimme kohtaamaan oman kuolevaisuutemme monen julkkiksen poismenon myötä: David Bowie, Alan Rickman, Prince, George Michael ja Carrie Fisher otettiin pois kovin varhain. Muita tunnettuja lähtijöitä olivat mm. Umberto Eco, Nancy Reagan, Boutros Boutros-Ghali, Muhammad Ali, Gene Wilder, Shimon Peres ja Fidel Castro. Minulle suurin menetys oli ehkä Leonard Cohen - tutustuin häneen ensin kirjoittajana, ja opin arvostamaan musiikkia ja upeaa ääntä vasta myöhemmin.
Henkilökohtaisella tasolla vuosi oli erinomaisen hyvä. Kuopus täytti 10 eikä ole enää pikkutyttö, vaan nuori neiti, jolla on omat kiinnostuksen kohteensa, mielipiteensä ja taitonsa - joskus auringonpaisteinen, toisinaan ukkosmyrsky, mutta aina ilo läheisilleen. Vanhempi sisko kirjoittaa ylioppilaaksi, tuli täysi-ikäiseksi ja sai ajokortin, ja hänestä voisi sanoa aivan samaa kuin pikkusiskosta. Erona on se, että 18-vuotias tuntuu jo huolestuttavan aikuiselta ja kypsältä, ei ole helppoa tajuta että työ sillä saralla on pian tehty. Kerroin jo aiemmin että poika muutti pois kotoa ja siinä oli vähän totuttelemista. Mutta hän on itse tyytyväinen, käy töissä ja kyläilee kotona usein, joten mitäpä muuta voisi toivoa? Tyttöystävä on kuin tiimin bonustytär ja on ilo katsoa meidän nuoria yhdessä, vitsailemassa ja kiusoittelemassa toisiaan - ainakin jotain olemme tehneet oikein.
Onnellisen elämän salaisuus on se, että etsii hyviä puolia: ei haittaisi jos olisin miljonääri ja asuisin Italiassa, mutta en ole onneton näinkään. Teemme yhä yhteisiä juttuja miehen kanssa ja nauramme toistemme vitseille, tykkään työstäni ja kollegoista, tulen toimeen sukulaisten kanssa ja ystävät piristävät tarpeen tullen. Huomaa ilonaiheesi, unohda pienemmät vastoinkäymiset ja odota innolla mitä upouusi vuosi tuo tullessaan!
The secret of a happy life is to look for the bright side: I wouldn't mind being a millionaire living in Italy, but I'm not unhappy as it is, either. My man and I still do things together and laugh at each other's jokes, I like my job and my colleagues, get along with the relatives and have some good friends to cheer me up. Count your blessings, ignore the minor inconveniences and look forward to the brand new year you were given!
Onnea, jos luet tätä niin selvisit vuodesta 2016! Se oli kiintoisa vuosi laboratoriossa nimeltä Maa, ja hiiret tekivät kaikkensa uskotellakseen että juuri tämä kierros Auringon ympäri oli erityisen paha. Kuten aina oli terrori-iskuja, luonnonkatastrofeja, sotia ja muita selkkauksia - Bryssel, Pariisi, Berliini, maanjäristykset, hurrikaanit, Krim, Syyria, Iran ja ilmaston lämpeneminen pysyivät otsikoissa. Lentokoneet putosivat, junat törmäilivät, ilmestyi uusia viruksia ja sairauksia.
Jotkut uutiset olivat parempia, kuten että Pariisin ilmastosopimus ehkä sittenkin toteutuu, ja se kun maailman urheilijat taas kerran kokoontuivat olympialaisiin, tällä kertaa Riossa. Avaruustutkimus edistyi ja kehitettiin ensimmäinen toimiva rokote Ebola-virukseen. Entisiä johtomiehiä tuomittiin sotarikoksista.
Politiikassa on joskus vaikea erottaa mikä on hyvää ja mikä huonoa. Brexit horjuttaa Euroopan taloutta ja vaikuttaa myös maailmanlaajuisesti, mutta aina joku myös hyötyy taloudellisista ja poliittisista mullistuksista. USA ei ole entisensä tammikuun 20. päivän jälkeen, mutta voimme vain toivoa että pikkumainen ja äkkipikainen Donnie ei aloita oikeata sotaa. Jos hän vakavoituu ja kuuntelee järkevämpiä neuvonantajiaan, presidenttikausi ei välttämättä ole täysi katastrofi.
Me nelikymppiset jouduimme kohtaamaan oman kuolevaisuutemme monen julkkiksen poismenon myötä: David Bowie, Alan Rickman, Prince, George Michael ja Carrie Fisher otettiin pois kovin varhain. Muita tunnettuja lähtijöitä olivat mm. Umberto Eco, Nancy Reagan, Boutros Boutros-Ghali, Muhammad Ali, Gene Wilder, Shimon Peres ja Fidel Castro. Minulle suurin menetys oli ehkä Leonard Cohen - tutustuin häneen ensin kirjoittajana, ja opin arvostamaan musiikkia ja upeaa ääntä vasta myöhemmin.
Henkilökohtaisella tasolla vuosi oli erinomaisen hyvä. Kuopus täytti 10 eikä ole enää pikkutyttö, vaan nuori neiti, jolla on omat kiinnostuksen kohteensa, mielipiteensä ja taitonsa - joskus auringonpaisteinen, toisinaan ukkosmyrsky, mutta aina ilo läheisilleen. Vanhempi sisko kirjoittaa ylioppilaaksi, tuli täysi-ikäiseksi ja sai ajokortin, ja hänestä voisi sanoa aivan samaa kuin pikkusiskosta. Erona on se, että 18-vuotias tuntuu jo huolestuttavan aikuiselta ja kypsältä, ei ole helppoa tajuta että työ sillä saralla on pian tehty. Kerroin jo aiemmin että poika muutti pois kotoa ja siinä oli vähän totuttelemista. Mutta hän on itse tyytyväinen, käy töissä ja kyläilee kotona usein, joten mitäpä muuta voisi toivoa? Tyttöystävä on kuin tiimin bonustytär ja on ilo katsoa meidän nuoria yhdessä, vitsailemassa ja kiusoittelemassa toisiaan - ainakin jotain olemme tehneet oikein.
Onnellisen elämän salaisuus on se, että etsii hyviä puolia: ei haittaisi jos olisin miljonääri ja asuisin Italiassa, mutta en ole onneton näinkään. Teemme yhä yhteisiä juttuja miehen kanssa ja nauramme toistemme vitseille, tykkään työstäni ja kollegoista, tulen toimeen sukulaisten kanssa ja ystävät piristävät tarpeen tullen. Huomaa ilonaiheesi, unohda pienemmät vastoinkäymiset ja odota innolla mitä upouusi vuosi tuo tullessaan!
