A Minority The World Forgot

My Instagram feed is, besides the U.S. politics, packed with stories about different groups and their problems - women, veterans, children, transgender people, people with all kinds of sexual  orientations (or lack of that), different races, ethnic groups and religions, competing about which one is the most oppressed and misunderstood. Observe: there's no way I'd belittle anyone's experience and my heart goes to everyone who feels bullied or discriminated for any reason. 
I simply came to think about one minority that no-one talks about these days. Do you know what these gentlemen had in common? Have you ever tried to write neatly with your left hand - there are two possible ways, of which none is good. Either you let the writing hand hang lightly on the text you just wrote and try not to smear it too much, or you turn the paper and try to write kind of above the line, which hurts your hand and the result is still not

good. The side of your hand gets dirty and people make fun of your problem. Some find it hilarious to see you write, and some say you're just pretending, because they know for a fact that people should use the right hand.
On my first day at school, the teacher ordered me to the chalk board in front of everyone and made me write my name with both my hands - when the result was obviously better with the left hand, she decided that I'd be allowed to use it for writing. Needless to say, she didn't make the right-handers to test their left hand writing. But I was still lucky, because my aunt had been forced to learn to use her right hand, although she had been clearly a left-hander even since a toddler - and still is. The chair in the other picture reminds me of the day I took the written test for my driver's license. There are thousands of class rooms equipped with this kind of furniture - good idea, and the writing board can be on either sides, but personally I have never encountered one assembled for left-handers. I passed my written test and even got the traffic signs right, but it was not easy to focus when my back started aching after the first five minutes and the papers just didn't fit on the table in any position.
Other nuisances for us are scissors, phones (especially wallet cases), buttons, zippers, knives, cake

servers, remote controls, doors, screwdrivers, screw tops, knitting and crocheting - to mention a few. The controls in most electric equipment are planned for right-handers. When I make coffee, the scale for the water amount is on the right hand side. Numeric keys are on the right side of a keyboard. There are guitars for left-handers, but not many have access to a such when they learn to play. Last but not least, it's impossible to leaf through a book or a magazine with your left hand, and I've never learned to do that with the right.
These examples are mostly first world problems, but I'm sure there are likewise challenges for left-handers in any culture. I won't even start with the view on the left hand as something bad, a hand reserved for dirty tasks. I have not heard of a language in which the

left would be associated as better or with "right" things, but in practically any culture the right is

 good, normal and, well - right. Being a left-hander must affect the way you see the world, and to a certain extent it makes your life more difficult compared with the right-handers. It can be seen as a handicap, but on the other hand, it also forces you to find solutions and work your way around many daily inconveniences. They do say that what doesn't kill you, makes you stronger - and there does seem to be a lot of famous and successful people who sign their autographs with the left hand.
Instagram-feediini tulvii, USA:n politiikan ohella, juttuja ryhmistä joilla on ongelmia - naiset, veteraanit, lapset, transsukupuoliset, erilaiset seksuaaliset suuntautumiset (tai suuntautumisen puute), eri rodut, etniset ryhmät ja uskonnot, kilpailemassa kuka on eniten sorrettu tai väärinymmärretty. Huom: en todellakaan vähättele kenenkään kokemuksia ja olen kaikkien niiden puolella, joita kiusataan tai syrjitään minkä tahansa syyn vuoksi.Tulin kuitenkin ajatelleeksi erästä vähemmistöä, jota ei ole edes mainittu pitkään aikaan.

Tiedätkö, mikä yhdistää 1. kuvan herroja? Oletko joskus yrittänyt kirjoittaa siististi vasemmalla kädellä - siihen on kaksi tapaa, joista kumpikaan ei toimi. Joko annat käden roikkua juuri kirjoitetun tekstin päällä ja yrität sotkea mahdollisimman vähän, tai käännät paperia ja yrität ikään kuin kirjoittaa rivin yläpuolelle, mikä sattuu käteen ja tulos on silti huono. Kädensyrjä sotkeentuu ja ihmiset nauravat ongelmallesi. Joistakin on hillittömän huvittavaa katsoa kun kirjoitat, ja toiset taas uskovat että teeskentelet, koska kaikki tietävät että oikea käsi on parempi.
Ensimmäisenä päivänä koulussa opettaja pyysi minut taululle kaikkien eteen ja käski kirjoittaa nimeni kummallakin kädellä - kun vasemmalla tuli selvästi parempaa jälkeä, hän päätti että saisin käyttää sitä kirjoittamiseen. Lienee turha mainita, että oikeakätisten ei tarvinnut testata vasemmalla kirjoittamista. Olin silti onnekas, koska tätini oli pakotettu kirjoittamaan oikealla, vaikka hän oli ollut vasenkätinen taaperosta saakka - ja on edelleen. Toisen kuvan tuoli muistuttaa siitä, kun olin autokoulun teoriakokeessa. Tuollaisia on tuhansissa luokkahuoneissa ja idea on hyvä, ja pöytäosa voi olla kummalla puolella tahansa, mutta itse en ole koskaan nähnyt livenä vasenkätisten versiota.

 Pääsin läpi kokeesta ja liikennemerkitkin menivät hyvin, mutta oli vaikea keskittyä kun selkää särki jo muutaman minuutin päästä ja kysymyspaperi ei sopinut pöytätasolle mitenkään päin.
Muita harminaiheita vasureille ovat sakset, puhelimet (varsinkin lompakkomallin kotelot), napit, vetoketjut, veitset, kakkulapiot, kaukosäätimet, ovet, ruuvimeisselit, kierrekorkit, neulominen ja virkkaaminen - muutamia mainitakseni. Sähkölaitteiden nappulat on suunniteltu oikeakätisille. Kun keitän kahvia, pannun mitta-asteikko näkyy vain jos se on oikeassa kädessä. Numeronäppäimet ovat näppäimistön oikealla puolella. On olemassa vasenkätisten kitaroita, mutta harvalla on sellainen käytössä kun opettelee soittamaan. On mahdotonta selata nopeasti vasemmalla kädellä kirjaa tai lehteä, enkä ole koskaan oikein oppinut tekemään sitä oikealla.
Nämä esimerkit ovat enimmäkseen rikkaiden maiden ongelmia, mutta olen varma että vasenkätiset kohtaavat samantapaisia haasteita kaikissa kulttuureissa. En edes aloita siitä, että vasenta kättä pidetään jotenkin pahana ja se varataan likaisia asioita varten. En ole koskaan kuullut kielestä, jossa vasen olisi parempi tai liittyisi "oikeisiin" asioihin, mutta käytännössä kaikissa kulttuureissa oikea on hyvä, normi ja - tosiaan, oikea. Vasenkätisyys vaikuttaa pakostakin siihen millaisena näet maailman, ja se tekee tietyssä määrin elämästä vaikeampaa kuin oikeakätisillä. Se voi olla este, mutta toisaalta se myös pakottaa keksimään ratkaisuja ja löytämään keinoja selvitä monista arjen hankaluuksista. Sanonta kuuluu, että mikä ei tapa se vahvistaa, ja toden totta maailmassa on paljon kuuluisia ja menestyneitä ihmisiä, jotka kirjoittavat nimikirjoituksensa vasemmalla kädellä.

Swear Eloquently Or Not At All

Every now and then you see memes and other texts claiming that people who swear a lot would have

a bigger vocabulary than those who don't. If this is true, why don't they demonstrate it by using new and imaginative curse words, instead of repeating the same vulgar idioms day in, day out? I'm a big fan of fictional characters who invent new powerful expressions and often manage completely without the actual swear words. One of these characters is Captain Haddock in Hergé's The Adventures of Tintin, who is drawn as a man of truly profane language, but most of his outbursts are actually just hilarious word combinations, though they certainly give substance to what he's saying. Another, more recent swearer is Claire Fraser, the time traveller in the novel series Outlander and the tv show based on the books - as a 20th century woman living in the 1700's, she must occasionally let some steam out and we hear the famous "Jesus H. Roosevelt Christ", which is not that obscene but coming from a lady doctor's mouth, enough to scare less cooperative patients or other people opposing to her opinions.

In addition to monotony, a thing that bothers me even more is the choice of those repeated words. In English, it's always the f-word, rarely seasoned with some bull-s or bloody h-l. But in Finnish it's even worse since everyone keeps repeating the equivalent to the English c-word, referring to the female anatomy. I get that young people don't know better, but why do women want to derogate their own body? Obviously I don't like any better the demeaning names for male anatomy, but it's not the same - the female concept is pronounced as something bad, cheap and vulgar, whereas the male body part sounds more like something stubborn but yet powerful. And for heaven's sake, don't talk about tits or titties, grown women have breasts! Especially in Finnish, we have a broad choice of less obscene but powerful words, and practically anything can function as cursing if you pronounce it right - how about rats, carebear or thunderbolt and lightning?

Now many of you think I'm a hypocrite, because who cares nowadays? I have managed nearly a half a century without swearing, because I try to be creative. I don't care about the habit itself - words are just words - but it would be fun to invent new ways of expressing your feelings, describing how the food tastes, commenting the traffic etc. There's this fancy innovation called adjectives, the words that you can use to tell what something is like.

Imagine the world where your grocery store seller would wish you a f-ing nice day, the daycarer told your toddler is a bloody idiot, and the bank teller asked how the hell you imagined that you could afford an apartment? The doctor asking what the devil is wrong with the patient, and the reverend telling the teenagers at church to sit down on their bloody asses and shut up? I bet that sounded nice, as you're not used to getting such language from me.
We don't always have to behave, but our actions and choice of words effect on how people feel about us. In some circles, constant swearing may be an effective way to get friends, success and authority. But somewhere else it is a sign of lacking education, manners and a simple common sense. You can live in both worlds, but make sure to know where you are before opening your mouth.
Tasaisin väliajoin törmää väitteisiin, että paljon kiroilevilla ihmisillä olisi laajempi sanavarasto kuin

niillä jotka eivät kiroile. Miksi he eivät sitten osoita sitä käyttämällä uusia kekseliäitä voimasanoja, vaan toistavat samoja alatyylisiä hokemia päivästä toiseen? Pidän fiktiohahmoista, jotka keksivät uusia ilmauksia, ja usein pärjäävät vallan ilman varsinaisia kirosanoja. Yksi tälläinen on Hergén Tintti-sarjakuvissa seikkaileva Kapteeni Haddock, jonka kielenkäyttöä kuvataan hyvin rumaksi, mutta jonka purkaukset ovat useimmiten vain hauskoja sanayhdistelmiä, vaikka antavatkin pontta puheeseen. Toinen, tuoreempi voimasanailija on Claire Fraser, Outlander-kirjasarjan ja tv-sarjan aikamatkaaja, joka on 1900-luvun nainen mutta elää 1700-luvulla. Hän tuntee joskus tarvetta päästellä vähän höyryä ja silloin pärähtää "Jeesus H. Roosevelt Kristus", joka ei ole kovin sopimaton mutta naislääkärin suusta kuultuna riittää säikäyttämään yhteistyöhaluttomat potilaat ja muut vastustajat.
Yksitoikkoisuuden lisäksi minua ärsyttää vielä enemmän sanat joita hoetaan. Englanniksi se on aina f-sana, joskus vähän maustettuna hevonpeellä tai jopa h-sanalla. Suomeksi on vielä pahempaa, kun kaikki hokevat englannin c-sanan vastinetta, joka viittaa naisen anatomiaan. Ymmärrän että nuoret eivät tiedä paremmasta, mutta miksi naiset haluavat halventaa omaa kroppaansa? On selvää etten pidä myöskään miehen anatomian nimityksistä, mutta ne eivät ole samanlaisia - v-sana lausutaan aina niin että se on jotain pahaa, mautonta ja hävytöntä, kun taas miehiset käsitteet tuntuvat viittaavaan johonkin itsepäiseen mutta vahvaan. Ja älkää Herran tähden puhuko tisseistä ja munkeista, naisilla on rinnat! Erityisesti suomen kielessä on rikas varasto vähemmän hävyttömiä voimasanoja, ja mikä tahansa toimii kirouksena jos äännät sen oikein - miten olisi rotta, halinalle tai tuhannen tulimmaista?
Monen mielestä olen tekopyhä, koska mitä välii nykyään? Olen selvinnyt melkein puoli vuosisataa kiroilematta, koska yritän käyttää kieltä luovasti. Ei itse tapa minua haittaa - sanat ovat vain sanoja - mutta olisi vaihteeksi kiva keksiä uusia tapoja ilmaista tunteita, kuvailla ruoan makua, kommentoida liikennettä jne. Kielessä on sellainen hieno keksintö kuin adjektiivit, ja niillä voi kertoa millainen jokin on.
Mietipä jos lähikaupan kassa toivottaisi sinulle helvetin mukavaa päivää, hoitotäti sanoisi että taaperosi on saatanan idiootti ja pankissa kysyttäisiin miten vitussa kuvittelit että sinulla on varaa ostaa oma asunto? Lääkäri kysyisi mitä pirua potilaassa on vikana, ja pappi kehottaisi teinejä kirkossa istumaan läskiperseilleen ja pitämään turpansa kiinni? Kuulosti varmaan kivalta, kun en yleensä käytä tuollaisia ilmauksia.
Aina ei tarvitse käyttäytyä hyvin, mutta toiminta ja sanavalinnat muokkaavat muiden käsitystä meistä. Joissakin piireissä railakas kiroilu voi olla tehokas keino saada ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa. Jossain toisaalla se kuitenkin on merkki sivistyksen, tapojen ja maalaisjärjen puutteesta. Voit hyvin elää molemmissa maailmoissa, mutta tarkista missä olet ennen kuin avaat suusi.