Welcome to Easter mode

Easter is like an oasis, a whiff of freedom somewhere in the middle of the struggle from Christmas

to summer. Even if you're not very religious, a long holiday weekend gives us chance to spend time with our loved ones and take it easy for a while. 
Children make Easter decorations, search chocolate eggs and maybe dress as little witches to go door-to-door asking for candy. 
I used to be one of those effective ladies who actually change the curtains and decorate the whole house with something yellow/eggs/bunnies for Easter, but I gave up with that for a long time ago. Nowadays I'm quite happy with a little arrangement, a couple bunnies and a cat, made by my children a long time ago, and something else Easter-ish, along with some rairuoho, little pot of grass that children use to grow for Easter in Finland.
More important is the opportunity to spend four whole days with the family, have something good to eat and perhaps do something nice together. 
- If you have read my other blogs, you know that this doesn't mean a lot of fuss, standing in front of the oven.

This year we are going to meet the whole extended family, grand-parents and siblings with their families, plus two cats and three excited dogs.
Otherwise we are celebrating the holidays with the traditional Easter ham (bought on discount after the Christmas and kept in the freeze), lots of chocolate and other candy, and probably a couple of good movies on dvd.
Sometimes the couch is a bit crowded (with three children + one girlfriend so far) but mostly the young ones stare into their phones and tablets, and the living room is left for us dinosaurs, whose taste in movies and tv programmes is incomprehensible for people under 21.
By the way, I'm going to watch at least The Martian. I saw it in the theatre with my older daughter, and we were really impressed - it's funny, entertaining, exciting and educating, all that in one package. So if you haven't seen it, go and get the disc - it's easy with these new ridiculous opening hours, when you can go shopping on Long Friday evening and all. When I was a child, my Grannies didn't like playing or laughing on Long Friday... we have come a long way with our Easter habits and traditions, and all change is not necessarily for the better. But Happy Easter, anyway!
Pääsiäinen on kuin vapaa keidas keskellä ankeata aikaa joulusta kesään. Vaikka et olisi erityisen uskonnollinen, silloin voi rentoutua läheisten kanssa. 
Lapset tekevät koristeita, etsivät suklaamunia ja pukeutuvat noidiksi mennäkseen virpomaan. 
Minä olin aikoinaan yksi niistä tarmokkaista, jotka vaihtavat verhot ja koristelevat koko kodin keltaiseksi, unohtamatta munia ja pupuja, mutta luovuin siitä ajat sitten. Nykyään tyydyn pieneen asetelmaan, jokunen lasten aikoja sitten tekemä pupu ja kissa, vähän muuta pääsiäismäistä ja rairuohokippo riittävät tekemään tunnelman. 
Tärkeämpää on olla vapaalla perheen kanssa, syödä hyvin ja ehkä tehdä jotain mukavaa yhdessä. 
- Jos olet lukenut blogejani, tiedät että tämä ei tarkoita hössötystä ja uunin äärellä päivystämistä.
Tänä vuonna tapaamme koko suvun, isovanhemmat ja sisarukset perheineen, sekä kaksi kissaa ja kolme innostunutta koiraa. Muuten vietämme pääsiäistä perinteisen kinkun merkeissä (rohmuttu joulunjälkeisestä alesta pakastimeen), syöden suklaata ja muita herkkuja, ja ehkä katsomme pari hyvää elokuvaa.
Joskus sohva käy ahtaaksi (kolme lasta + tähän mennessä yksi tyttöystävä), mutta enimmäkseen nuoriso tuijottaa puhelimia ja tabletteja ja jättää olohuoneen meille dinosauruksille, joiden elokuva- ja tv-maku on käsittämätön alle 21-vuotiaille.
Aion katsoa ainakin elokuvan Yksin Marsissa, jonka näin syksyllä teatterissa vanhemman tyttären kanssa. Olimme todella vaikuttuneita, se on samaan aikaan hauska, viihdyttävä, jännittävä ja opettavainen. Jos et ole nähnyt sitä, mene ihmeessä ostamaan levy - se on helppoa näillä uusilla, naurettavilla aukioloajoilla, kun pitkäperjantain iltanakin voi mennä kauppaan. Kun minä olin lapsi, isoäidit pahastuivat jos pitkäperjantaina leikki tai nauroi ääneen... pääsiäistavat ovat muuttuneet melkoisesti, eikä kaikki muutos ole aina välttämättä parempaan suuntaan. Hyvää pääsiäistä joka tapauksessa!

Vacuum, wipe, wash and iron - and repeat

Many men seem to think that women have a special cleaning gene that makes them better in homing routines. Surprise surprise, we don't. What many of us have is an instinctual need to build a nest, and when it comes to nesting, some level of cleanliness is certainly better than a complete chaos.

 On the top of this, I have been a feminist all my life and still feel like it's more my fault if we don't have a functional household - like it was my task to train my husband and children to respect and strive for weekly cleaning, scheduled meals and fresh clothes on a daily basis. An organized life is a worthy goal for most of us, but there must always be a person who tells the others when, what, how and by whom things must be done, to keep it going.
If you're lucky you may be able to get paid help for the daily routines, but even then someone must make the decisions. If a fulltime work is simply the only option, you soon notice that a huge amount of your so-called leisure time goes for boring things like cleaning, cooking, washing, ironing and in general for taking care of the home. If you have children, add to this several hours per day, first changing diapers, feeding and playing, later on helping with school and all-in-all trying to raise somewhat decent new citizens.

Women in my family have been good housekeepers - even though they were working Mum's, their houses were clean and the meals were served punctually. I decided pretty early that I'm not going to be a domestic servant in my own home: good enough is enough, and not everyone can be like Moominmamma, anyways.
Take the laundry, for example: you can spend hours and hours sorting, washing, hanging up, ironing and folding it in a special room away from your family. Or wash about 3 machineloads every Sunday, dry on coat hangers or on a clothes line in the garden (= no need to iron) - sort, put on the hangers and fold in the living room where you can watch tv and be with your family. Prefer stretch to crinkly materials and avoid colours that stain.
If you have children, make sure to teach both boys and girls to do their share of the cleaning. Your future daughter-in-law will thank you one day, and your daughter will refuse to become a slave in her own home - thus their generation will have one less problem to fight about in their relationships.
I could go on and on about this, but only one more thought for you perfect housekeepers to chew on: it's not said in the Bible or anywhere else that you'd have to wash the windows several times a year, they will just get dirty again. And if you like to change the curtains for Christmas, it's ok to let them hang from the curtain rods and leave the other curtains under - I know because I've done this several times. There is a wonderful saying in Finnish: Hullu ei huomaa ja viisas ei puhu mitään. = A stupid person won't notice and the wise one won't say anything.
Spend your time with the spouse or family, not with the vacuum, feather duster and washing machine!

Monet miehet uskovat että naisilla on erityinen siivousgeeni, joka tekee meistä parempia kotihommissa - ei muuten ole. Sen sijaan meillä on tarve luoda oma pesä, ja silloin kohtalainen siisteys on kätevämpää kuin täysi kaaos. Vaikka olen ikäni ollut feministi, en pääse eroon tunteesta että huushollin toimivuus on enemmän minun vastuullani - niin kuin minun pitäisi opettaa muu perhe pyrkimään siisteyteen, ruoka-aikoihin ja hyvään vaatehuoltoon. Sinänsä ihan hyvä tavoite, mutta miksi aina tarvitaan ihminen joka patistaa muutkin tekemään jotain asian hyväksi? Onnekas voi ostaa apua arkirutiineihin, mutta kokopäivätyöläinen huomaa että leijonanosan "vapaa-ajasta" nielee kokkaus, siivous, pyykki, silitys ja muu kodista huolehtiminen. Lasten kanssa lisää tähän vielä vaipanvaihto, syötöt, leikit, läksyapu ja ylipäätään yritys kasvattaa suht täysipäisiä kansalaisia.
Sukuni naiset ovat olleet työssäkäyviä äitejä, ja silti heidän kotinsa olivat puhtaita ja ruoka oli pöydässä ajallaan. Itse päätin jo nuorena että minusta ei tule kotihengetärtä - kohtuus saa kelvata, eivätkä kaikki muutenkaan voi olla Muumimammoja. Esimerkkinä pyykinpesu: lajittele, pese, ripusta, silitä ja viikkaa tuntikausia kodinhoitohuoneessa kaukana muusta perheestä - tai pese muutama koneellinen joka sunnuntai, kuivata henkareilla ja naruilla (=ei silitystä), tee kaikki mahdolliset vaiheet olohuoneessa tv:n äärellä perheen kanssa. Suosi stretchiä ja värejä joita ei tarvitse pestä erillään. Jos sinulla on lapsia, opeta sekä pojat että tytöt tekemään osansa siivouksesta - tuleva miniäsi kiittää, tyttäresi eivät suostu kotiorjiksi ja näin uudella sukupolvella on yksi riidanaihe vähemmän parisuhteissaan.
Voisin jatkaa näistä loputtomiin, mutta enää yksi oivallus pohdittavaksi: Raamatussa tai missään muuallakaan ei sanota, että ikkunat pitäisi pestä monta kertaa vuodessa, ne vain likaantuvat uudestaan. Ja jos haluat vaihtaa jouluverhot, ne voivat kyllä roikkua tangoissa toisten verhojen päällä, minä olen mennyt tällä konstilla jo monta joulua. Hullu ei huomaa ja viisas ei puhu mitään.
Vietä aikasi puolison tai perheen kanssa, ei imurin, pölyhuiskan ja pyykkikoneen!
Douglas Adams-lainaus: Ken elää hän oppii. Tai ainakin elää.

The Only Thing That Matters Is Gardening

My both Grandma's were competent gardeners, they remembered the time when you had to grow your own vegetables if you wanted to have some. I recall hot summer days picking weeds, thinning the carrots and watering the plants, and inside the house, window sills and side tables filled with houseplants.

I don't know if the Gran's had heard of the water tank flower pots, but they certainly had none - the plants were watered every 2-3 days, only a few drops at the time, with water that had been kept in an open can in room temperature for a couple of days. The plants were carefully examined daily, and every dry leaf or darkened flower was picked away immediately. This neverending process also included constantly changing into bigger pots, growing new plants from seeds or rooting plants in water, which you then gave to other gardening enthusiasts.

Despite of these excellent genes, my gardening skills - and my patience with waiting for something to grow - are more like zero. So, what to do, if you still want to follow the ancestral example, having a homey place with flowers, plants and a beautiful garden?

The answer is plastic, textile material and easy care. I do have an orchid in my living room, but don't look close - its never been alive. There is an evergreen plant in our bathroom, but it hasn't grown any bigger in five years. The Finnish climate isn't really fit for plastic plants in the actual garden, but even there you can go for the easy choice: mowing the lawn is less annoying than taking care of paths and flower beds, big trees look impressive and need less care than plants, and for heaven's sake, forget species that need trimming/watering/fertilizing!

In addition to that, buy some real plants now and then - it doesn't matter if you accidentally kill them, but your guests remember having seen something alive in a pot or a vase, and thus have the impression that you actually take care of plants.

This way, you are competent and able to discuss the latest home gardening improvements, new shades of roses and the hard labour to create this beauty. Enjoy your botanical accomplishments!

Isoäitieni nuoruudessa vihannekset kasvatettiin itse, ja molemmat olivat hyviä puutarhureita.

Muistan monet kesäpäivät nyppien rikkaruohoja, harventaen porkkanoita ja kastellen istutuksia, ja talossa ikkunalaudat ja pikkupöydät täynnä viherkasveja.

Kumpikaan ei uskonut altakasteluruukkuihin - lienevätkö kuulleetkaan niistä - vaan kukat kasteltiin 2-3 päivän välein, muutama tippa kerralla, ja veden piti seistä huoneenlämmössä pari päivää. Kasvit tarkastettiin päivittäin, ja kuivat lehdet tai tummuneet kukat poistettiin heti. Prosessiin kuului myös jatkuva siirtäminen isompiin ruukkuihin, uusien kukkien istuttaminen siemenistä tai juurrutetuista aluista, ja kasvien antaminen muille puutarhaintoilijoille.

Hyvistä geeneistä huolimatta minun kasvitieteellinen osaamiseni - ja kärsivällisyys - on aika lailla nollassa. Joten mitä tehdä, kun silti haluan olla kuin esiäidit, hoitaen kasveja ja kaunista puutarhaa?

Ratkaisu on muovi, kangas ja helppohoitoisuus. Meidän olohuoneessa on orkidea, mutta älä katso läheltä - se ei ole koskaan ollut elossa. Kylpyhuoneen viherkasvi ei ole kasvanut yhtään viidessä vuodessa. Suomen ilmastossa muovikukat eivät oikein toimi ulkona, mutta puutarhassakin voi valita helpommin: nurmikonleikkuu ei tympäise yhtä paljon kuin polkujen ja kukkapenkkien hoito, isot puut ovat näyttäviä ja pärjäävät vähemmällä kuin kasvit, unohda lajikkeet joita pitää kastella/leikata/lannoittaa!

Osta joskus myös oikeita kasveja - ei haittaa vaikka ne kuolevat, kun vieraasi muistavat nähneensä jotain elävää ruukussa tai vaasissa, syntyy vaikutelma että osaat hoitaa kukkia.

Näin olet vallan pätevä keskustelemaan puutarhanhoidon uutuuksista, ruusujen värisävyistä ja siitä kuinka paljon työtä tämä kauneus vaatii. Nauti maineestasi viherpeukalona!

Winter vacation - hot or not?

By popular demand, I'm going to discuss winter vacation or "ski holidays". The concept was brought to Finland as a schoolbreak, for kids to do healthy winter sports, especially go skiing - on a ski track or in the woods, not downhill, that was for toboggans or small sleighs.

I don't remember any adults having a winter vacation in my childhood - maybe they did, but  the idea of "spending the vacation" was distant, something people did in movies.

I enjoyed that week with a cousin who came to our grandma's - puzzles, dolls, games, skiing, skating, snow castles and so on, and in general the time of our life. Our friends did about the same, and after a week of wintry activities, we went back to school, not excited but at least relaxed.

Nowadays the winter vacation is something completely different, as Monty Python would express it. At work, weeks of heated discussion: who gets the week when schools are closed, why is it always the same people, should parents with small children be put first, what does small mean in this matter etc. There is no system that would be completely fair to everybody.

Then you make the actual plan - a few days off with your family, all with their own, very different expectations. Half of the town wants the same flight or tickets to the same train. Prices are sky-high. You wonder why you live with somebody or started a family in the first place, but can't remember. After getting the bookings, you feel that you deserve to focus on the after ski or the beach bar. At the resort (overcrowded as they come) you count hours until you (get to) return home, do the laundry and go back to work, to tell everybody what a splendid vacation you had.

Why do I, a sworn optimist, have such a negative view on something? Because the concept just doesn't work. A week is in every aspect too short - only a few get to enjoy it with their families, and those who do realize that it just flew by. Many kids would be quite happy with their friends, just doing nothing special. Having fun doesn't require leaving your home, especially if a big chunk of the vacation must be spent travelling from A to B.

Don't get me wrong - if a week in Thailand or Lapland is your perfect vacation, go ahead! But don't do it "to get away from home" or because everybody else does. Ask yourself and your family what would make you all happy? My youngest one told me she's glad I never take my winter vacation when the school is closed - she visits her both grandmas and has some lazy, homey days with her big sister, and when I do have my vacation, she comes home from school and knows Mum's there...

In summer, many of us have a much longer vacation to look forward to, and there you may have more room for travelling, tight schedules, must-do's and even some wonderful days of doing absolutely nothing. They say most divorces happen after vacation seasons, such as summer or Christmas holidays, and this is probably due to too big and too different expectations. Don't plan too much, don't take things granted, let everybody say their opinion, be human and let your loved ones be that, too. Enjoy your times off, but also remember to build a life that you don't need to run away from!

-------------------------------

Yleisön pyynnöstä puhutaan hiihto- tai talvilomasta. Se oli alunperin koulujen loma, (murtomaa-) hiihtoon ja muuhun talviurheiluun. Minun lapsuudessani lomalle lähtö oli hassu ajatus, jotain mitä ihmiset tekivät elokuvissa. Hiihtoloma kului serkun kanssa leikkien nukeilla ja ilman, pelaten, luistellen, hiihtäen ja lumilinnoja rakentaen, ja aina oli tosi hauskaa. Samaa tekivät muutkin kaverit, ja viikon päästä palasimme kouluun, jos ei nyt aivan intoa puhkuen niin ainakin rentoutuneina. 

Nykyään talviloma on Monty Pythonin sanoin jotain vallan muuta. Työpaikoilla vängätään viikkoja - kuka saa ysiviikon, miksi sama saa aina valita, onko pienten lasten vanhemmilla etusija, kuinka pieni on pieni lapsi - mikään vuorottelusysteemi ei ole täydellisen reilu kaikille osapuolille.

Sitten alkaa suunnittelu puolison ja lasten kanssa - yhteistä vapaata on vain muutama päivä, jokaisella on eri odotukset, puoli kaupunkia haluaa samat matkaliput ja hinnat ovat pilvissä. Mietit miksi edes asut jonkun kanssa ja perustit perheen, mutta et muista. Kun liput on saatu, päätät keskittyä lomalla lähinnä after skihin tai rantabaariin. Kohteessa toteat että siellä on tuttu tungos, ja lasket tunteja kotiinpaluuseen, pyykkäämiseen ja siihen kun kerrot töissä kuinka mahtava loma oli.

Miksi näin synkkä näkemys? Nykyinen talviloman käsite ei vain toimi. Viikosta ei riitä kaikille, ja lomailevat huomaavat että se vilahti ohi. Moni koululainen viihtyisi kaverien kanssa - hauskuus ei edellytä lähtemistä kotoa, varsinkin jos iso osa lomasta menee matkalla paikasta A paikkaan B.

Älä ymmärrä väärin - jos viikko Lapissa tai Thaimaassa on sinun juttusi, siitä vaan! Mutta älä lähde vain siksi että pitää päästä pois kotoa ja muutkin menevät - kysy mikä olisi kaikille kivaa? Kuopukseni kertoi olevansa iloinen että en lomaile ysiviikolla, hän pääsee mummoille ja viettää muutaman kotoisan päivän isosiskon kanssa, ja sitten kun minulla on talviloma on ihana tulla koulusta kotiin kun äiti on siellä.

Kesällä useimmilla on pitempi loma, johon voi paremmin mahduttaa matkustelua, aikatauluja, pakollista ohjelmaa ja ihania laiskottelupäiviä. Iso osa avioeroista laitetaan kuulemma vireille lomien, kuten joulunajan ja kesän jälkeen, ja ainakin osasyynä on liian suuret ja erilaiset odotukset. Älä suunnittele liikaa, älä oleta, kysy kaikkien mielipidettä, ole vain ihminen ja anna muidenkin olla. Nauti vapaistasi, mutta rakenna myös arkielämä jota ei tarvitse lähteä karkuun! 

Adams-lainaus: Odotuksien täyttämä elämä on raskasta, ja johtaa vain suruun ja pettymykseen.