maanantai 6. helmikuuta 2017

History happens in front of our eyes

As I promised earlier, I won't discuss politics - the blog about the U.S. election told how I felt about the outcome. However, we live in more interesting times than anyone could expect: huge
demonstrations, judges making decisions against their own government, the little people raising their voices, people who never cared becoming active. Never would I ever have thought that the world would anxiously watch what happens in the U.S., when federal organisations fight their own administration, scientists go on a march and women realise that women's lib is still an active mission. Did you see "I can't believe we still must protest this shit" and "My arms are tired from holding this sign since the 1960's"?
In a time like this, a journalist has always something to tell - every act or order creates a wave of protests, demonstrations or calling campaigns, and the world leaders don't know what to say, because
the new U.S. regime is really something else. I don't remember any dictators behaving or acting like
the legally elected gentleman living in the White House - and living in his golden tower, taking a vacation after two weeks in office, feeling bad because of all the protests, the poor thing! He was going to make the world stop laughing, but it hasn't really worked.
People talk about historic events like"Where were you when..." I'm afraid we are getting such an event very soon, but I do hope it's not an assassination or a declaration of war. History is made in front of our eyes, and it is painfully clear that something is coming - maybe a resignment, maybe an impeachment process, or perhaps the new regime gets a grip of reality and starts acting like it is supposed to in a democracy. The worst case scenario is the U.S. in a full scale war, all because a bully hurts everyones feelings. 
Now someone wonders, what does this have to do with you and I? The answer is simple: we only have this one planet, and in today's world thoughts and acts move with the speed of light.
I want to leave this place to our children in one piece. I want them to have the freedom to choose what they want to be, and that they can support their own children some day. I also want that they can walk the streets and feel safe, that they can love who they want to, and that they feel equally important, no matter of gender, colour, race, religion, occupation, looks or physical and mental capabilities - or taste in music, if you like. Notice that we don't need to be alike, we can have different interests, values and skills. But today's tip for adult life is: human rights are important and they apply for everyone, not only those in your team. Do to others as you would have them do to you. 
Kuten lupasin aiemmin, en puhu politiikkaa - blogi USA:n vaaleista riitti kertomaan mielipiteeni tuloksesta. Elämme kuitenkin mielenkiintoisempia aikoja kuin kukaan osasi odottaa: valtavia mielenosoituksia, tuomarien päätöksiä vastoin hallituksen kantaa, tavallinen kansa korottaa ääntään ja poliittiset nukkujat aktivoituvat. En olisi ikinä uskonut, että maailma seuraa ahdistuneena mitä tapahtuu Yhdysvalloissa, kun liittovaltion organisaatiot kapinoivat omaa hallintoaan vastaan, tiedemiehet lähtevät marssille ja naiset toteavat, että naisten vapautusliikkeellä riittää vielä töitä. Näittekö kyltit "En voi uskoa että meidän pitää vielä taistella tästä" ja "Käteni ovat väsyneet tämän kyltin pitelemisestä 1960-luvulta saakka"! 
Tälläisenä aikana journalistilla on aina jotain kerrottavaa - jokainen teko tai käsky sysää liikkeelle protestiaallon, mielenilmauksia tai soittokampanjoita, ja maailman johtajat eivät tiedä mitä sanoa, kun USA:n uusi hallinto on tosiaan jotain ihan muuta. En muista yhtään diktaattoria joka olisi käyttäytynyt ja toiminut kuten nyt Valkoiseen taloon laillisesti valittu herrasmies, joka asuu myös kultatornissaan, tarvitsee lomaa kahden viikon työrupeaman jälkeen ja on raukka pahoittanut mielensä kaikista protesteista! Hänen piti pakottaa maailma lopettamaan nauraminen, mutta se ei ole oikein onnistunut.
Historian käännekohdista kysytään usein "Missä olit, kun...". Pelkään, että sellainen käänne on tulossa, mutta toivon, että se ei ole salamurha tai sodanjulistus. Historia tapahtuu aivan silmiemme edessä, ja on tuskallisen selvää, että jotain tulee tapahtumaan - ehkä eronpyyntö tai virkavirhesyyte, tai ehkä uusi hallinto saa otteen todellisuudesta ja alkaa toimia niin kuin demokratiassa on tapana. Pahin uhkakuva on USA täysimittaisessa sodassa, ja kaikki siksi että öykkäri pahoittaa muidenkin mielet.
Nyt joku ihmettelee, miten tämä liittyy meihin? Vastaus on yksinkertainen: meillä on vain tämä yksi planeetta, ja nykymaailmassa ajatukset ja teot leviävät valon nopeudella. Haluan jättää tämän paikan ehjänä lapsillemme. Haluan heille vapauden valita mitä haluavat olla, ja että he pystyvät aikanaan auttamaan omia lapsiaan. Haluan myös, että he voivat tuntea olonsa turvalliseksi kadulla, saavat rakastaa ketä haluavat, ja kokevat olevansa yhtä tärkeitä - riippumatta sukupuolesta, väristä, rodusta, uskonnosta, ammatista, ulkonäöstä tai fyysisistä ja henkisistä ominaisuuksista, tai vaikka musiikkimausta jos niikseen tulee. Huomaa, että kaikkien ei tarvitse olla samanlaisia, vaan meillä saa olla erilaiset kiinnostuksen kohteet, arvot ja taidot. Päivän vinkki aikuiseen elämään kuuluu: ihmisoikeudet ovat tärkeitä ja ne koskevat kaikkia, ei vain niitä jotka kuuluvat sinun jengiisi. Kohtele muita niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti