sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Enjoy the joyride called autumn

How's your autumn been so far? I celebrated my birthday a couple of days ago, and I've always felt
myself being an autumn child, both calenderwise and when it comes to weather. Thanks again for everybody who noticed the day - the big party will be arranged a few years later if I'm still alive and kicking.
Now the winter is coming, as every Game of Thrones fan knows. I do like it when the mornings get chilly and you start thinking about earmuffs, gloves, soft woollen coats and boots. The fireplace once again comes handy, and even the food changes: casseroles, porridge
 and hot chocolate in stead of green salad, grilled steak and ice cream. The nature becomes soon very beautiful, due to ruska, as we call it in Finnish - first the golden fields with oats, wheat and barley, then the green grass that turns silvery frozen on a cold morning and the yellow leafs blowing in the wind.
Here's an example of the rare planted flowers in my garden, August Aster that blooms late in the summer. It has small white-lilac flowers, seems to grow anywhere and requires absolutely no care, other than that in the spring I pick away what's left of the previous summer's plants. The roots underground grow a new stem every year, and they have bloomed wildly every single summer since I got the first plants from my sister-in-law. In other words, a plant to my taste.
The next picture shows something else that grows no matter what you do. I have dozens of vuorenkilpi, Bergenia, planted on our front yard - they bloom early in the summer and manage just fine without any care, which is an obvious plus point. They also take more and more room in the garden, and you are supposed to divide them, plant them in new places and probably give some for your gardening friends so that they also get to worry about were to put them. I got mine from my mother-in-law, and she apparently had in mind beautiful big plants, growing in steady lines with no weed or grass around them. Well, you can certainly say that they are big.
The unavoidable autumn theme is also here: everyone and their cousins should apparently be ashamed of how much wild berries we Finns leave in the forest every year, like you should be thrilled about different kinds of mushrooms and
change recipes with your neighbours. I have nothing against people who love chanterelle sauce, but if it's up to me, all kinds of mushrooms can stay in the forest where they live. You must know the saying that you should only pick the ones you recognize - this picture shows the only sort I can for sure tell from other kinds. And when it comes to berries, I can make whipped porridge with lingonberries, eat cloudberry ice cream, put blueberries in a pie and raspberries in a dessert cream, but I don't see why I should be the one to collect them. With the same logic, you shouldn't wear clothes you haven't made or drive a car built in a factory. My late father was a berry fanatic and could pick a dozen buckets in one day, but I only go to the forest if the children are asked to bring some lingonberries to school, and even then it's a family project to find a few litres. Fortunately, we have this thing called market economy, where you don't have to be capable of everything, as long as you can do something someone else is willing to pay for.
Miten syksy on mennyt tähän asti? Vietin jokunen päivä sitten synttäreitäni, ja olen aina tuntenut itseni syksyn lapseksi, sekä kalenterimielessä että sään puolesta. Kiitos kaikille jotka noteerasivat päiväni, kunnon juhlat pidetään parin vuoden päästä jos vielä silloin heilun täällä.
Nyt talvi on tulossa, kuten jokainen Game of Thrones-fani tietää. Pidän siitä, kun aamut viilenevät ja voi alkaa pohtia korvaläppiä, hanskoja, villakangastakkeja ja saappaita. Takka on taas kiva olemassa, ja ruokakin muuttuu: pataruokia, puuroja ja kaakaota salaatin, grillipihvin ja jäätelön sijaan. Ruskan ansiosta Suomen luonto on kaunis syksyllä - kultaiset viljapellot, nurmikko joka kuura-aamuna onkin hopeinen ja tuulessa lentävät keltaiset lehdet.
Tässä yksi puutarhani harvoista istutetuista kukista, elokuun asteri joka kukkii loppukesällä. Siinä on pienet valko-violetit kukat, se kasvaa missä vain eikä tarvitse muuta hoitoa kuin että keväällä nyppii pois edelliskesän kuolleet varret. Maanalaiset juuret kasvattavat uuden varren keväällä, ja ne ovat kukkineet tarmokkaasti joka kesä siitä lähtien kun sain kukat veljenvaimolta. Siis kasvi minun makuuni.
Seuraavassa kuvassa jotain muuta joka kasvaa teitpä mitä tahansa. Minulla on tusinoittain vuorenkilpiä etupihalla - ne kukkivat alkukesästä ja pärjäävät hoitamatta, mikä on ilman muuta plussaa. Ne myös vievät yhä enemmän tilaa, ja tarkoitus olisi jakaa niitä, istuttaa uusiin paikkoihin ja antaa puutarhaharrastajaystäville, jotta nämäkin saisivat miettiä mihin ne tungetaan. Minä sain omani anopilta, joka epäilemättä näki mielessään kauniit isot kasvit täsmällisissä riveissä ilman rikkaruohon hiventäkään. No, ainakin ne ovat isoja.
Jokasyksyinen puheenaihe on myös palannut: jokaikisen suomalaisen pitäisi olla nolona siitä miten paljon metsämarjoja jää poimimatta, aivan samoin kuin pitäisi olla innoissaan sienilaaduista ja vaihdella reseptejä naapurien kanssa. Jokainen saa tykätä kantarellikastikkeesta jos haluaa, mutta minun puolestani sienet saavat jäädä metsään kasvamaan. Tiedättehän sanonnan että pitää poimia vain sieniä jotka tuntee - kuvassa ainoa laji jonka varmasti erotan muista. Marjoista taas voin tehdä puolukoista vispipuuroa, syödä lakkajäätelöä, laittaa mustikoita piirakkaan ja vadelmia kiisseliin, mutta miksi juuri minun pitäisi myös poimia ne? Samalla logiikalla ei voisi käyttää vaatteita joita ei ole itse tehnyt tai ajaa tehdastekoista autoa. Edesmennyt isäni oli marjastusfanaatikko ja saattoi poimia tusinan sangollista päivässä, mutta minut saa marjametsään vain jos lasten pitää viedä puolukoita kouluun, ja silloinkin on koko perheen projekti että saadaan kokoon muutama litra. Onneksi on tämä markkinatalous, jossa ei tarvitse itse osata ihan kaikkea, kunhan osaa jotain mistä joku muu on valmis maksamaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti