Do you know the feeling when people say they don't have time for any hobbies? Like hobbies should be something special you start doing, such as collecting stamps or poor dead butterflies, downhill skiing or line dancing with special boots and a hat on - nice things to do, if you like them. To me, a hobby is something you do because it makes you happy, not because you have to. It may be singing in a choir or writing detective stories, knitting socks or tending your garden - a garden normally requires some level of maintaining, but I do as little as possible, just like it is perfectly acceptable to buy woollen socks, even if you'd be capable of making them yourself. Some of us are more of a relaxed sort and need time to take it easy, while some others constantly need a useful occupation.
Some of my hobbies are completely without purpose, some might be considered as domestic chores.
To start with, I kind of like cooking if I don't need to do it twice every single day. In our household, we usually plan together what we'd be eating and do the shopping together, but he does a significant part of day-to-day cooking (I help with school work and do the laundry). But on weekends and holidays, you often have more time to spend and like to try new things or make something a bit more creative, and then it's my turn to take over the kitchen. It is really rewarding to see people enjoying their food, the best praise is when the pot gets empty or the children start counting how many pieces everyone got.
My other, vaguely useful hobby is photo albums. Today you just take a hundred snaps and choose the best for instagram, but I still love real pictures glued in an album, in chronological order and with explaining texts. About once a year, I take an evening and go through every snapshot on my phone and on the computer (where I transfer from the camera and ask the family to send theirs), and pick a couple of hundred pictures to be ordered on real photo paper. Later on, I spend an evening with arranging them and deciding which album they go to (one for every child and one for us parents, and pictures for grandparents). The best part is glueing the photos and deciding what to write under them, and imagining the children watching them decades from now, or telling my grandchildren about the people in the pictures. I still remember the feeling when I saw my husband's baby photos for the first time, and was glad to see the son's girl friend watching old albums for a while ago - nice when somebody understands my obsession... The whole family has been taught that in case of a fire, save the people and eventual pets, then the photo albums, because you can buy everything else but not the old photos that don't exist on any cloud service.
My third pastime is the one people use to mention when they "don't have any hobbies". I read. A lot.
And that means a book in an evening, or rather one in a night, because that time is usually taken from the sleep I get. I like historical drama, science fiction, fantasy, horror, detective stories or psychological suspense or romance novels (Jane Austen, adventure or mystery -stylish, not Harlequin or Mr. Grey). Come to think of it, I think war is the only category I usually skip in the library, and still I like eg. Alistair MacLean or Leon Uris. A few years ago I found out about fan fiction, and since that I have slept even less than before, because I read some fanfic and then pick up a book and read a couple of hours more - everybody knows you should not go to sleep right after screen time. Some of my all time favourites are Stephen King, Douglas Adams, Arthur C. Clarke and Isaac Asimov, lately Diana Gabaldon, on-and-off George R. R. Martin, Thomas Harris and Patricia Cornwell. And a couple hundreds of others, because one day you want to read about the future of space travelling, another day you are interested in the crusades or the social life in the 18th century.
The last not-so-necessary thing I like to do means also staying up when I should be sleeping like all sensible middle-aged people. I have told earlier that my husband and I use to have tv shows on digital box and watch them on Sunday afternoons. In addition to that, I have other shows he doesn't like, and guess when I watch them? Right, late at night when everybody else in the house is sleeping. It may go like, first I watch a couple of episodes of Game of Thrones, then read fan fiction and discussion forums about the subject, and finally decide to read some chapters in the book the season is based on. The same goes for several other shows/books, plus there are otherwise interesting shows. And this year, I finally got the idea that it would be fun to write a blog... With an actual life and time-consuming, non-hobbyish hobbies, I find myself writing these lines at 2 a.m. But if you do something you like, it should be good for your health, don't you think?
Tiedäthän tunteen, kun ihmiset sanovat ettei ole aikaa harrastaa? Niin kuin harrastus pitäisi aina erikseen aloittaa, kuten postimerkkien tai kuolleiden perhosparkojen keräily, laskettelu tai rivitanssi erityisissä saappaissa ja hattu päässä - varmasti kivoja juttuja jos tykkää niistä. Minulle harrastus on mitä vain mitä tehdään omaksi iloksi, ei siksi että on pakko. Se voi olla kuorolaulua, dekkarien kirjoittamista, sukkien kutomista tai puutarhanhoitoa - puutarha yleensä vaatii jonkun määrän ylläpitoa, mutta minä teen mahdollisimman vähän, aivan samoin kuin on täysin sallittua ostaa villasukat, vaikka osaisi itsekin tehdä sellaiset. Toiset meistä ovat rennompia ja kaipaavat löhöilyaikaa, toiset taas haluavat jatkuvasti jotain hyödyllistä tekemistä. Osa minun puuhistani on täysin hyödyttömiä, toiset taas ovat tietyllä tapaa kotitöitä.
Ensinnäkin kokkaaminen on ihan ok, kunhan sitä ei tarvitse tehdä jatkuvasti kahdesti päivässä. Meillä ateriat suunnitellaan ja käydään kaupassa yhdessä, mutta mies tekee ison osan arkiruoasta (minä autan läksyissä ja hoidan pyykin). Viikonloppuisin ja lomilla on enemmän aikaa ja intoa kokeilla jotain uutta tai monimutkaisempaa, ja silloin minä valtaan keittiön. On tosi palkitsevaa kun ihmiset nauttivat ruuasta, paras kehu on tyhjä pata tai kun lapset laskevat kuinka monta palaa kukin sai.
Toinen etäisesti hyödyllinen harrastus on valokuva-albumit. Nykyään napsitaan sata kuvaa ja valitaan paras instaan, mutta minä pidän vieläkin oikeista kuvista, liimattuna albumiin aikajärjestyksessä ja kuvatekstien kera. Noin kerran vuodessa vietän illan lajitellen kuvat puhelimesta ja koneelta (johon siirrän kamerasta ja pyydän perhettä lähettämään omiaan), ja valikoin pari sataa tilattaviksi oikeina paperikuvina. Myöhemmin lajittelen ne albumeittain (lapsille omansa, yksi vanhempien, lisäksi kuvia isovanhemmille), ja paras vaihe on itse liimaaminen ja tekstien miettiminen, kuvitellen lapset katsomassa niitä vuosikymmenien päästä tai että voi kertoa lapsenlapsille kuvien ihmisistä. Muistan vieläkin kun näin miehen vauvakuvat ensimmäistä kertaa, ja ilahduin kun pojan tyttöystävä katseli vanhoja albumeja jokin aika sitten - kiva kun joku ymmärtää tätäkin pakkomiellettä... Koko perheelle on opetettu, että tulipalon sattuessa pelastetaan ihmiset ja mahdolliset lemmikit, sitten albumit, koska kaiken muun voi ostaa mutta ei vanhoja kuvia joita ei ole missään pilvipalvelimella.
Kolmas ajanvietteeni on se, jonka ihmiset yleensä mainitsevat kun he "eivät harrasta mitään". Minä luen. Paljon. Se tarkoittaa kirjaa illassa, tai pikemmin yössä, koska lukuaika on yleensä pois yöunista. Luen historiallista draamaa, scifiä, fantasiaa, kauhua, dekkareita ja psykologista jännitystä sekä rakkaustarinoita (tyyli on Jane Austen, seikkailu tai mysteeri, ei Harlekiini tai Mr. Grey). Oikeastaan sotakirjat on ainoa laji jonka yleensä ohitan kirjastossa, ja pidän kuitenkin esim. Alistain MacLeanista ja Leon Urisista. Jokunen vuosi sitten löysin fan fictionin ja sen jälkeen olen nukkunut entistä vähemmän, kun ensin luen ficciä, sitten otan kirjan ja luen vielä pari tuntia - kaikkihan tietävät että ei pidä mennä nukkumaan heti ruutuajan jälkeen. Pitkän ajan suosikkeja ovat mm. Stephen King, Douglas Adams, Arthur C. Clarke ja Isaac Asimov, viime vuosina Diana Gabaldon ja vaihtelevasti George R. R. Martin, Thomas Harris ja Patricia Cornwell. Ja parisataa muuta, koska yhtenä päivänä huvittaa lukea avaruustutkimuksen tulevaisuudesta, toisena päivänä kiinnostavat ristiretket tai 1700-luvun seurapiirielämä.
Viimeinen ei-kovin-tarpeellinen mutta mieleinen puuha pitää myös minua jalkeilla kun muut järkevät keski-ikäiset jo nukkuvat. Olen kertonut että meillä on tapana katsoa miehen kanssa lempisarjat digiboksin levyltä sunnuntai-iltapäivisin. Niiden lisäksi on liuta muita, joita katson vain minä, ja arvatkaapa koska? Jep, myöhään yöllä kun muut nukkuvat. Ensin katson vaikka pari jaksoa Game of Thronesia, sitten luen ficciä ja siihen liittyviä keskustelupalstoja, ja lopuksi päätän ehkä lukea pari lukua kirjasta johon kyseinen kausi perustuu. Sama koskee muitakin sarjoja/kirjoja, ja niiden lisäksi on tusina muuten vain kiinnostavaa sarjaa. Ja tänä vuonna keksin että olisi kiva kirjoittaa blogia... Kun on ihan oikeakin elämä ja aikasyöppöjä epäharrastuksia, löydän itseni kirjoittamasta näitä rivejä aamukahdelta. Mutta kun tekee sitä mistä nauttii, sen täytyy olla hyväksi terveydelle, eikö vain?
No comments:
Post a Comment