sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

A vacation well spent

Next week I'm going back to work after a thoroughly useful vacation. We joke about going back to work to get some rest from the family life, but this time it's real - all four weeks were packed with different kinds of work or action.
To start with, our eldest child moved away from home. I spent my first days off going through every cupboard, cabinet and storage place in the house, looking for his stuff and trying to remember which child got these towels or those mugs as christmas present for ten years ago. Then there were
shopping tours, buying more towels, linen, plates, glasses, cutlery and all kinds of kitchen utensils, cleaning stuff and so on... and then of course I washed it all, because that's what you do when you start using new kitchenware. And then, packed it all.
Then he got the keys to the apartment, and my daughters and I had a nice mother-daughter-bonding day, cleaning the place all over - it's actually fun to clean a place with no furniture or any stuff, and this way we know that everything was in order when the big brother moved in. By this time, you should perhaps know that both the son and his father were still working that week, that's why they were excused from the preparing phase.
The next three or four days included moving the furniture (and buying some more), packing all other things and taking them to the new apartment, arranging everything into place, buying more kitchen stuff and groceries, ironing curtains and so on - the list never ends. Finally the place was habitable and the son could start playing house with his girlfriend, but our work was just beginning.
 Our youngest one has never had her own room, only a corner separated with curtains from the living room. This was just fine when she was little, but a ten-year-old young lady wants a real door where people knock if they want to enter, and that's why she just couldn't wait re-arranging the rooms in our house. So, the next morning we got started by carrying out everything that was left in our son's room. One bed was taken to the attic and another one taken down from there, the man-cave's dark cabinets were replaced with shelves, cabinets and a dresser/desk in light colours, curtains and carpets changed and the little lady's clothes, toys, books and other important things set the way she wanted them to be. But, when I do some changes, it means usually changing everything. This time we managed without painting or re-papering the walls and did not touch the older daughter's room (it was completely renovated with all new furniture a year ago), but otherwise every room in the house underwent some changes. We bought ourselves a new bed (a smaller one, no more small children sleeping between us and just lovely to feel sharing a bed) and changed the bedtable. The living room was widened because the daughter's corner was taken away, and so the tv could be moved to a new place, the couch and chairs getting more space around them. All the bookcases were recycled into new rooms (we have lots of books) according to the available space
and the amount of stuff that should be put into them. This procedure took all in all three days, carrying around pieces of furniture, books and other things, testing what should be put where and arranging electronic devices with all kinds of wires.
Luckily, the weather was more of a rainy sort during these days, it would have been an even harder work in hot weather. But finally the youngest one had a fully equipped schoolgirl's room decorated with pink, girly stuff, and our living room no longer looked like we had stacked every relative's old pieces of furniture there. (A family of five needs a lot of storage space and it's not easy in a house with three bedrooms.) However, there is still a little curtained corner in the living room with the son's old bed, just in case he would sleep over some weekend. This may never happen, but I still need to have a bed in the house with his name above it - literally, like the sisters' names above their doors.
So, this had been only the first half of my vacation and there was still a lot to come - but we'll get back to that some other day. Enjoy your children when they are near, because some day you'll find yourselves missing even the way they used to complain about things and fight with each other.
Ensi viikolla palaan töihin tehokkaan loman jälkeen. Vitsailemme että töissä voi toipua perheen kanssa vietetystä ajasta, mutta nyt se on ihan totta - koko neljä viikkoa oli tiukasti aikataulutettu. Vanhin lapsi muutti pois kotoa. Joten käytin ensimmäiset vapaat päivät käyden läpi joka kaapin, komeron ja varaston etsien hänen tavaroitaan, ja yrittäen muistaa kuka lapsista sai joskus kymmenen vuotta sitten joululahjaksi nämä pyyhkeet tai nuo mukit. Sitten ostoksia, eli lisää pyyhkeitä, liinavaatteita, lautasia, laseja, aterimia ja kaiken maailman keittiötarvikkeita... ja ne kaikki piti pestä, koska niin tehdään uusille keittiötavaroille. Ja kaikki oli myös pakattava.
Sitten saatiin asunnon avaimet, ja oli tyttärien kanssa mukava äiti-tytär-bondingpäivä, kun siivosimme sen katosta lattiaan - on kiva siivota kun ei ole huonekaluja eikä mitään tavaraa, ja näin tiedettiin ainakin että kaikki oli kunnossa kun isoveli muutti sisään. Tässä on hyvä mainita, että veli ja isänsä olivat vielä töissä tuon viikon, ja saivat siksi vapautuksen valmisteluvaiheesta.
Seuraavat kolme-neljä päivää siirrettiin huonekaluja (ja ostettiin uusia), pakattiin tavaroita ja järjestettiin niitä paikoilleen, ostettiin lisää keittiökamaa ja elintarvikkeita, silitettiin verhoja jne. - lista on loputon. Lopulta paikka oli asuttavassa kunnossa ja poika voi alkaa leikkiä kotia tyttöystävänsä kanssa, mutta muiden urakka oli vasta alussa.
Meidän kuopuksella ei ole ollut omaa huonetta, vain verhoilla erotettu nurkkaus olohuoneessa. Pienenä se oli ihan ok, mutta kymmenvuotias nuori neiti haluaa oikean oven johon tulijat koputtavat, eikä millään malttanut odottaa huoneiden uudelleenjärjestelyä. Joten seuraavana aamuna kannettiin ulos kaikki mitä pojan huoneeseen oli jäänyt. Yksi sänky meni vintille, toinen tuotiin sieltä alas, entisen mies-luolan tummien kaappien tilalle tuli vaaleampia hyllyjä, kaappeja ja kampaus-/koulupöytä, verhot ja matto vaihdettiin ja neidin vaatteet, lelut, kirjat ja muut tärkeät tavarat järjestettiin hänen mielensä mukaan.
Meillä muutokset kuitenkin yleensä tarkoittavat että kaikki muuttuu. Tällä kertaa selvittiin maalaamatta tai tapetoimatta ja vanhemman tyttären huoneeseen ei koskettu (koska se remontoitiin ja kalustettiin täysin uusiksi vuosi sitten), mutta kaikki muut huoneet kokivat muutoksia. Ostimme itsellemme uuden sängyn (kapeamman, koska meidän välissä ei enää nuku pikkulapsia ja on mukava tuntea toinen siinä vieressä) ja vaihdoimme yöpöydän. Olohuoneesta tuli leveämpi kun tytön nurkkaus purettiin, tv sai uuden paikan ja sohvaryhmän ympärille tuli enemmän tilaa. Kaikki kirjahyllyt siirtyivät uusiin huoneisiin (meillä on paljon kirjoja) käytettävissä olevan tilan ja mahdutettavan tavaramäärän mukaisesti. Prosessi vei kolme päivää, kun kannettiin huonekaluja, kirjoja ja muuta kamaa, testattiin mikä sopii mihin ja siirreltiin elektroniikkalaitteita johtoviidakkoineen.
Onneksi sää oli sateista sorttia, koska kuumalla kelillä työ olisi ollut vielä raskaampaa. Lopulta kuopuksella oli hyvin varusteltu koulutytön huone, koristeltu pinkillä ja tyttömäisillä asioilla, ja meidän olohuone ei enää näyttänyt siltä kuin sinne olisi pinottu kaikki sukulaisten vanhat huonekalut. (Viisihenkinen perhe tarvitsee paljon säilytystilaa, ja se ei ole helppoa kolmen makuuhuoneen talossa.) Olohuoneen nurkassa on pieni alkovi ja pojan vanha sänky, siltä varalta että hän tulisi joskus yökylään. Sitä ei ehkä koskaan tapahdu, mutta minä tarvitsen taloon vielä sängyn jonka päällä on pojan nimi - kirjaimellisesti, samoin kuin tyttöjen ovien päällä on heidän nimensä.
Tähän mennessä oli kulunut puolet lomasta ja vielä oli tulossa yhtä ja toista, mutta palataan siihen toisella kerralla. Nauttikaa lapsistanne kun he ovat lähellä, jonakin päivänä huomaatte kaipaavanne jopa ainaisia valituksia ja keskinäistä riitelyä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti