torstai 25. elokuuta 2016

Broad mind, empty wallet, aching all over - joys of travelling

In the previous text I told you how busy I had been on my vacation. After fixing the house, we took a trip to Stockholm, while the older daughter was having a tour in Germany and France - sounds international, doesn't it?
Our youngest one has kept talking about visiting Sweden, and though there are several ways to get there, I thought a ship from Turku would be a good choice. We drove down to Turku, stopping at nice places for lunch, ice cream or coffee, and arrived long before the ship's departure. So we drove around a bit to see the city, and also took a walk in the park of Turku Castle, which is very conveniently located next to the harbour.
The passenger ships to Sweden are like floating apartment buildings, with play rooms, shops and restaurants. This was a new experience for our young lady, even if a walk on the upper deck was probably the most exciting part of the evening. It was a bit difficult to fall asleep in the small cabin, but we were having breakfast at half past five, before the arrival to Stockholm.
It is the capital of Sweden and the Old Town is located on an island close to the harbour. Like many others, we walked to the city and saw the familiar view, beautiful buildings, churches and bridges that bind together the different parts of the city. It was very early in the morning and we had a lot of time to get acquainted with the narrow streets, old houses and - last but not least - the Royal Palace. My husband and I have been to Stockholm before, but it was fun to see everything through our daughter's eyes, as it was her first time.
Then we moved on to the more modern areas with shops, malls and restaurants and did some serious shopping -  many of the shop assistants didn't speak Swedish at all, only English - I don't think you get that very often in Helsinki? And both the hubby and I speak Swedish on a daily basis at work, so I should think that our Swedish is understandable. The weather was great and even the shopping streets looked
their best, bathing in the sun, but because we didn't have any teenagers with us, we could leave the shopping areas pretty early and take a scenery route back to the harbour. The little lady liked best a small cafe on the top of a hill right next to the harbour, with a view to the Old Town and the city - a magnificent scenery with old and new, islands and hills, streets and ships.
We came back with another ship and had to again examine its possibilities thoroughly before retreating to our cabin. The young lady slept like a log, but we grown-ups were happy to find several new muscles that could hurt, after a whole day of walking in a city with lots of hills, stairs and arched bridges. She also slept most of the time on the way home from Turku, but we couldn't do that, someone had to drive and someone else keep the driver awake.
Finally home, one might imagine that you could get some rest. No way, the next morning I woke up with a strange noise - it was my dear husband picking up timber for his next project. Fortunately, this was not the new shed we've talked about, but a fence next to our swimming pool. I have brought up the subject many times, thinking that a small fence there would be ornamental, give some shelter towards the neighbouring houses, and even provide a place where you can stack towels, robes and other stuff. Naturally we ended up building a nearly two-meter-high, five-meter-long construction that had to be painted (twice) and assembled, and with a new beautiful fence, you simply had to go and get some barbecue meat, take a sauna bath and test the new swimming experience. This
procedure took the best part of a weekend, and then I found myself sitting up and waiting for the older daughter to arrive from her European trip - estimated arrival at 4 a.m. Because we hadn't seen each other for about two weeks, the next 3-4 days were about listening to her stories, admiring the photos and all-in-all discussing road trips, shopping, attractions and customs services in different countries...
About here my vacation was coming to an end, and I just couldn't wait getting back to business as usual. What a lovely idea to serve homecooking dinners, make sandwiches for lunch at work, read e-mails, answer callbacks and - not too often - iron an occasional shirt if you're going to meet customers or visitors.
By the next summer vacation, all this busy-busy will probably be forgotten and I'll be making lists and mental notes of all the things that must be done - you never learn the importance of not planning too much. On the other hand, a rolling stone gathers no moss - and if you hurt all over, you know you're alive.
Viimeksi kerroin työntäyteisestä lomastani. Talon fiksauksen jälkeen teimme pienen reissun Tukholmaan, kun vanhempi tytär oli vielä kiertueella Saksassa ja Ranskassa - eikös kuulosta kansainväliseltä? Kuopus on jo pitkään halunnut käydä Ruotsissa, ja vaikka sinne pääsee useammalla tavalla, arvelin että laivamatka Turusta olisi mukava vaihtoehto. Ajoimme Turkuun omalla autolla, pysähtyen kivoissa paikoissa syömään, jäätelölle tai kahville, ja olimme perillä paljon ennen laivan lähtöä. Niinpä ajelimme vähän katselemassa kaupunkia ja kävelimme Turun linnan puistossa, joka on kätevästi aivan sataman vieressä.
Ruotsin-laivat ovat kuin kelluvia kerrostaloja, joissa on leikkihuoneita, kauppoja ja ravintoloita. Tämä oli uusi kokemus meidän pikkuneidille, vaikka kävely laivan yläkannella taisikin olla illan kohokohta. Pikkuhytissä oli vähän vaikea nukahtaa, mutta olimme reippaina aamiaisella puoli kuuden aikaan, ennen Tukholmaan saapumista.
Tukholma on Ruotsin pääkaupunki, ja sen Vanha kaupunki on pienellä saarella lähellä satamaa. Kävelimme keskustaan, ja ihailimme tuttua näkymää - kauniit vanhat rakennukset, kirkot ja eri kaupunginosia yhdistävät sillat. Oli varhainen aamu, ja meillä oli reilusti aikaa tutustua kapeisiin kujiin, vanhoihin taloihin ja erityisesti kuninkaanlinnaan. Minä ja mies olemme käyneet Tukholmassa ennenkin, mutta oli mukava nähdä kaikki tyttären silmin, kun kerta oli hänelle ensimmäinen.
Sitten siirryttiin uudempiin kaupunginosiin kauppojen, ostoskeskusten ja ravintoloiden keskelle, ja tehtiin ostokset - jännä ilmiö oli, että monet myyjät eivät puhuneet ollenkaan ruotsia, vain englantia - tuskinpa Helsingissä käy niin kovin usein? Minä ja mies käytämme kumpikin ruotsia töissä päivittäin, joten meidän puheen pitäisi kyllä olla ihan ymmärrettävää.
Sää oli loistava ja kauppakadut kylpivät auringossa, mutta koska meillä ei ollut porukassa teini-ikäisiä, pääsimme melko aikaisin lähtemään ostosalueilta ja kuljimme satamaan maisemareittiä. Pikkuneidin mielestä paras paikka oli kahvila näköalakalliolla, aivan sataman tuntumassa - sieltä oli mahtavat näkymät Vanhaan kaupunkiin ja keskustaan, sulassa sovussa uutta ja vanhaa, saaria ja kukkuloita, katuja ja laivoja. 
Paluumatka tehtiin eri laivalla, joka piti taas tutkia perusteellisesti ennen hyttiin vetäytymistä. Nuori neiti nukkui kuin tukki, mutta me aikuiset löysimme iloksemme aivan uusia kipeitä lihaksia, kun oli kävelty koko päivä mäkiä, portaita ja kaarisiltoja. Neiti nukkui myös suurimman osan ajomatkasta kotiin, mutta meistä toisen täytyi ajaa ja toisen pitää kuski hereillä.
Kotiin päästyä voisi luulla että oli vihdoin aikaa huilata. Juu ei, seuraavana aamuna heräsin outoon kolinaan - rakas mieheni siellä valikoi puutavaraa seuraavaan projektiin. Onneksi tekeillä ei ollut uusi puuvaja vaikka siitäkin on puhuttu, vaan aita uima-altaan viereen. Olen puhunut siitä useamman kerran, kun ajattelin että pieni aita olisi koristeellinen, antaisi näkösuojaa ja toimisi myös laskutilana pyyhkeille, kylpytakeille tms. Luonnollisesti päädyimme liki kahden metrin korkuiseen, viisi metriä pitkään rakennelmaan, joka piti maalata (kahteen kertaan) ja asentaa paikalleen, ja kun kerran oli uusi hieno aita, piti hakea grillattavaa, saunoa ja testata uutta uintielämystä. Tässä meni iso osa viikonlopusta, ja sitten löysinkin jo itseni odottamassa vanhempaa tytärtä Euroopan-matkalta, saapumisaika neljän maissa aamulla. Kun ei ollut nähty pariin viikkoon, seuraavat päivät saatiin kuunnella matkakertomusta, ihailla kuvia ja jutella automatkoista, ostoksista, nähtävyyksistä ja rajaviranomaisten toimintatavoista eri maissa.
Tässä kohtaa loma alkoi olla lopuillaan, ja suorastaan odotin malttamattomana pääsyä arkirutiiniin. Mikä ihana ajatus laittaa kotiruokaa, tehdä eväsleipiä töihin, lukea sähköposteja ja vastata soittopyyntöihin ja - ei turhan usein - silittää joku pusero jos joutuu tapaamaan asiakkaita tai tärkeitä vieraita. Seuraavaan kesälomaan mennessä tämä kaikki tohotus on unohtunut ja teen taas listoja mitä kaikkea pitää ehtiä - ikinä ei opi että ei pidä suunnitella liikoja. Mutta toisaalta, vierivä kivi ei sammaloidu, ja kun joka paikkaa jomottaa, tietää olevansa elossa.

1 kommentti:

  1. Kuulostipa erittäin aktiiviselta! Aika jännä tuo mitä sanoit tukholmalaisista kauppojen myyjistä. Mä en ole törmännyt ruotsintaidottomiin omilla käynneilläni. Mutta Helsingin ravintoloista löytyy välillä suomea osaamattomia tarjoilijoita.

    VastaaPoista