School and work at home

My daughter's school was closed for three weeks and she's homeschooling, and I have worked from home for about a year now. When homeschool started, of course I had several meetings and phone calls with my colleagues, and she had Meet-appointments with the class.

The feeling when you're trying to count a person's yearly income (I grant loans for living), and you hear "What is Nachmittag?". She studies English, Swedish and German, and sometimes we both mix the languages, use wrong words or translate into wrong language. "How do you say X in English", and as a person educated as translator, I always answer "Tell me the whole sentence".

It gets really interesting when it's time for maths class. Though I work in a bank, maths has bever been my thing - I do manage percents, but everything else goes way over my head. Fractions, mixed numbers, equations, trigonometric funktions - help! In the bank, we do have computers and software that do the math, we tellers count simple things like the loan value of a house or compare customers' debt payments to their monthly income.

A couple of days ago I overheard the history teacher tell how Vietnam was the first tv war - they have finished with the WW2 and are getting closer to our times. Sadly, today's teenagers will have their own wartime memories to tell, about a world war against an infectious disease.

I have already demonstrated my skills by sawing a cardboard box in two - the art task was to create a storage box for magazines etc. with recycled material. I'm a bit scared to think what will come along when they have crafts - I hope that the teacher doesn't expect the homes to have yarn, knitting needles in all sizes, or fabrics and a sewing machine (which we do have, actually).

It's really nice that now also our university student came home, when her boyfriend is studying abroad. But with one remoteworker, two homeschoolers and two cats, the house gets a bit crowded at times. In one bedroom we have the junior high, in another the university, and the third bedroom serves occasionally as the phone booth. We have the open concept living space that everyone wants in the renovation shows, and now the bank is in one corner of the living room, rest break area in another corner, and the cafeteria at the other end.

I keep my normal working hours and the younger daughter follows her curriculum - at the university there's the academic freedom, but we still try to have lunch break together and the girls also share an afternoon snack. The cats may come to the "cafeteria" and eat when we are there, but otherwise they focus on choosing between the best warm places to sleep or just judging us. You know how cats look, half asleep, with slanted eyes, preferably lying where they are most in the way.

You know the saying that when the war has been going on for long enough, it starts to feel like an old acquaintance? I have got used to working from home, but after a whole year I do think it would be nice to go back to the office and meet people, just for a change. The younger daughter likes being at home, but if it was for much longer than a few weeks, I bet she'd get bored and miss her friends. The university student has spent a year in her apartment, watching recorded lectures, reading for exams and writing reports. She's totally ready to go back to classes, to meet friends and live like young people are supposed to. Let's hope that those times still come back some day, perhaps not like the old normal but at least the new normal with sensible precautions would be nice ❤👍😇.

~~~~~~~~~

Tyttären koulu suljettiin, ja hän on nyt kolme viikkoa etäkoulussa, minä taas olen tehnyt etätyötä melkein vuoden. Etäkoulun alussa minulle sattui tietysti paljon kokouksia ja työpuheluita, ja hänellä puolestaan oli tunteja Meetissä.

☆☆☆

Se tunne kun yrität laskea jonkun vuosituloja (myönnän työkseni lainoja) ja taustalta kuuluu "Mikä on Nachmittag?" Tyttö lukee englantia, ruotsia ja saksaa, ja välillä me molemmat sotkemme kielet, käytämme vääriä sanoja tai käännämme väärälle kielelle. "Miten sanotaan englanniksi X?" ja kääntäjäksi opiskelleena tietysti haluan aina kuulla koko virkkeen.

☆☆☆

Matematiikan tunnilla homma menee mielenkiintoiseksi. Vaikka olen töissä pankissa, matikka ei ole minun juttuni - selviän prosenteista, mutta muu menee yli ymmärryksen. Murtoluvut, sekaluvut, yhtälöt, trigonometriset funktiot - apua!  Pankissa on tietokoneet ja ohjelmat, jotka hoitavat laskennat, toimihenkilöiden tarvitsee vain selvitellä vaikkapa talon vakuusarvo tai verrata asiakkaan lainanhoitomenoja nettopalkkaan.

☆☆☆

Jokin aika sitten kuulin historianopettajan kertovan, että Vietnam oli ensimmäinen kunnolla televisioitu sota - Toinen maailmansota on kahlattu ja tullaan lähemmäs nykyhetkeä. Valitettavasti nykyajan teineillä on aikanaan omia sotamuistoja kerrottavaksi, he ovat kokeneet maailmansodan tartuntatautia vastaan.

☆☆☆

Olen jo esitellyt taitojani sahaamalla kahtia pahvilaatikon - kuvataiteen työnä oli tehdä lehtisäilytyskotelo tai vastaava kierrätysmateriaalista. Vähän hirvittää, mitä tulee eteen kun on käsityötä - toivottavasti opettaja ei oleta, että kotoa löytyy noin vain lankaa ja kudinpuikkoja joka kokoluokkaan, tai kangasta ja ompelukone (joka meillä itse asiassa on).

☆☆☆

Meistä on oikein mukavaa, kun myös perheen yliopisto-opiskelija tuli kotiin poikaystävän ollessa vaihdossa ulkomailla. Mutta kun on yksi etätyöläinen, kaksi etäopiskelijaa ja kaksi kissaa, talo käy joskus ahtaaksi. Yhdessä makuuhuoneessa on yläkoulu, toisessa yliopisto ja kolmas toimii ajoittain puhelinkoppina. Meillä on avoin huoneratkaisu, josta kaikki unelmoivat remonttiohjelmissa, ja nyt pankki toimii yhdessä olohuoneen nurkassa, vastapäisessä nurkassa on taukotila ja avoimen tilan toisessa päässä on lounasruokala.

☆☆☆

Minä teen normaalit työtunnit ja nuorempi tytär seuraa lukujärjestystä - yliopistossa on tietysti akateeminen vapaus, mutta yritämme pitää kiinni yhteisestä lounastuokiosta ja tytöt syövät usein myös yhdessä välipalan. Kissat tulevat joskus ruokalaan syömään kun olemme siellä, muuta muuten ne keskittyvät valikoimaan lämpimämpiä nukkumapaikkoja tai vain katsovat meitä tuomitsevasti. Tiedätte varmaan, miltä kissat näyttävät, puoliunessa ja silmät viiruna, mieluiten makaamassa siellä  missä ovat eniten tiellä.

☆☆☆

Tiedättekö ajatuksen, että kun sota on jatkunut tarpeeksi kauan, siihen tottuu kuin vanhaan tuttavaan? Minä olen tottunut etätyöhön, mutta kokonaisen vuoden jälkeen alkaa tuntua, että olisi mukava mennä toimistolle ja tavata ihmisiä, ihan vain vaihtelun vuoksi. Nuorempi tytär viihtyy kotona, mutta jos olisi kyse enemmästä kuin muutamasta viikosta, hän taitaisi kaivata kavereita. Yliopisto-opiskelija on ollut vuoden asunnollaan, katsonut nauhoitettuja luentoja, lukenut tentteihin ja kirjoittanut raportteja. Hän on ihan kypsä ja valmis palaamaan luennoille, tapaamaan kavereita ja elämään kuten nuorten tulisi voida elää. Toivotaan, että nuo ajat vielä joskus palaavat, ei ehkä entisen normaalin tapaan, mutta edes uusi normaali järkevillä rajoituksilla olisi tervetullut muutos nykyiseen ❤👍😇.