Are you lonely or alone?

I watched a documentary about loneliness. Personal freedom and privacy are important in today's culture, generations don't live together and we contact our friends through social media. Add a pandemic, lockdowns and working from home, and you get people who practically never meet other human beings.

Humans do need company, and togetherness is crucial for preventing mental problems. But the other viewpoint is that some people love to be alone. We talk about good old days when neighbours stopped by, or cousins just showed up and told they'd stay the weekend. But there was always someone counting the beds and pieces of bread, or thinking about the early wake up time - it just wasn't socially accepted not to want company. My Grandma remembered neighbours who wouldn't leave though the family was going to bed...

But why should you meet people if you don't want to? Friends or family needing help or company is another thing, but dinners with "family friends" are optional, and so are social get-togethers with colleagues. I love my job and people I work with, but off the clock -time belongs to me. I can say hello to people who live next door, but don't expect me to socialize beyond that - the documentary's idea about a roof deck party for all the neighbourhood sounds pretty crazy to me. You can feel the loneliest at a party where you don't want to be.

I'm one of those people who "like" everything you share, gladly comment on your cute pets or other achievements, follow discussions and remember birthdays. But if you want company for shopping, travelling, the gym or a bar tour, turn to someone else. I got plans with my couch and a pile of books.

📚😊📖

Katsoin dokumentin yksinäisyydestä. Henkilökohtainen vapaus ja yksityisyys on nykyään tärkeää, sukupolvet eivät asu yhdessä ja ystäviin pidetään yhteyttä somessa. Kun tähän lisätään pandemia, rajoitukset ja etätyöt, tuloksena on ihmisiä, jotka eivät juuri koskaan tapaa muita.

☆☆☆

Ihminen kaipaa seuraa, ja yhdessäolo voi olla tärkeää, kun torjutaan mielenterveyden ongelmia. Mutta on myös ihmisiä, jotka viihtyvät yksin. Puhutaan vanhoista hyvistä ajoista, jolloin naapurit pistäytyivät kylässä ja serkut saattoivat ilmestyä ovelle ja kertoa tulleensa viikonlopuksi. Mutta silloinkin joku aina laski vuoteita ja leipäpaloja, tai murehti aikaista herätystä - ei vain ollut sosiaalisesti hyväksyttävää haluta olla rauhassa. Isoäitini muisteli naapureita, jotka vain eivät lähteneet vaikka talon väki oli menossa nukkumaan...

☆☆☆

Miksi pitäisi tavata ihmisiä, jos ei halua? Apua tai seuraa kaipaavat sukulaiset ja ystävät ovat eri asia, mutta illanistujaiset perheystävien kanssa ovat valintakysymys, samoin kokoontumiset kollegojen kesken. Tykkään työstäni ja työkavereista, mutta vapaa-aikani kuuluu minulle. Voin tervehtiä lähistöllä asuvia, mutta se riittää seurusteluksi - dokumentin idea kattoterassijuhlista koko korttelille kuulostaa minusta järjettömältä. Kaikkein yksinäisin olo voi tulla juhlissa, joissa et haluaisi olla.

☆☆☆

Olen se tyyppi, joka tykkää julkaisuistasi, kommentoi iloisesti söpöjä lemmikkejäsi ja kaikkia saavutuksiasi, seuraa keskusteluja ja muistaa syntymäpäivät. Mutta jos kaipaat seuraa ostoksille, matkoille, salille tai baarikierrokselle, käänny jonkun muun puoleen. Minulla on tapaaminen sohvan ja kirjapinon kanssa. 📖❤😊