Moomin philosophy for beginners

Most people know Tove Jansson's beloved Moomin characters, have seen some of the animation series or even have read the comics or books. The Moomin are not only entertainment for kids, but their whole lifestyle is based on a very philosophic view on life, one might say laissez-faire in French or "let it be".

Here we have Snorkmaiden, taking a nap in a gracious pose amongst flowers. She doesn't have a care in the world, as she knows that she is beautiful, talented and beloved, supported by friends and a smart brother. Whereas Snorkmaiden is feminine and cautious, Little My is sassy, loud and self-secure, back in the day she had been called a tomboy. Fillyjonk personifies the irritating auntie, neighbour or other patronizing person with high-handed moral sensibilities, but Mymble represents another, bohemian kind of mothering, not really sure where her children live and how many there are.

My all time favourite is Moominmamma, who always remains calm, knows what to do and never gets angry when the kids (and her spouse) cause trouble. She is a wonderful person, a caregiver and the backbone that keeps the whole extended family on track, but yet is always ready for new adventures and days by the sea. She knows her value and never doubts her place in the universe, though one might mistake the character for a traditional homemaker, tied to the stove by her apron strings. Moominmamma is strong and confident, she chooses to take care of her family, because she loves them.

Do you remember the story where a prophet arrived in the Valley and preached living "free life"? Pretty much everyone was enthusiastic about this idea, the children started doing whatever they wanted and Moominpappa decided to live in a tree, free from familial responsibilities and societal pressure. The downside was that they all still needed food, and expected Moominmamma to provide. She gave some thought for the situation, and wrote a letter where she told she'd be in the woods, looking for freedom. Moominpappa came back to the house, tried to cook something with less stellar results, and his reaction was "But the Mamma can't live free life!" She could, for a while, until she came back and told that she missed the family more than freedom. After that, life returned quietly to what is normal in the Moomin way.

Here we get to the males of the species. From the main characters, Moomintroll is a mama's boy, who still sees himself as a hero, protecting Snorkmaiden, fighting Stinky and looking for adventures. Sniff is childish, with big words but scared inside, impulsive but a supportive friend. Snufkin represents the bachelor uncle, who has his own ways, gets around a lot and returns occasionally, for food, company and the admiration of the "nephew", Moomintroll. If Moominmamma is at least partially based on the writer's mother, Moominpappa probably resembles her father to some point. Both parents were artists, she an illustrator and he a sculptor. One can easily believe that living in an artistic household was interesting - perhaps the free life was just around the corner, but the children still needed food, shelter and love.

This quote is from Moomintroll, but it describes well the Moomin view of life. They see new acquaintances as new friends, expect the life to treat them well, appreciate culinary competence, and bump into new adventures on a regular basis. They have parties, like music, go fishing and meet friends, drink wine when the spirit moves th - they have it all, and never need to worry about taxes, pandemic, renovating the house or being laid off from work. Every day is a new gift, if you live like Moomin - they were the original hyggers before it was invented. Happy Valentine's day!

~~~~~~~~~~

Useimmat tietävät Tove Janssonin rakastetut muumihahmot, ovat ehkä nähneet animaatioita tai jopa lukeneet kirjoja tai sarjakuvia. Muumit eivät ole pelkästään lasten viihdettä, vaan heillä on varsin filosofinen elämäntapa, ranskaksi "laissez-faire" tai antaa mennä.

☆☆☆

Ensimmäisessä kuvassa Niiskuneiti on torkuilla, sulokkaasti kukkien keskellä. Hänen maailmassaan ei ole huolen häivää, koska hän tietää olevansa kaunis, taitava ja rakastettu, ystävien ja fiksun veljen tukema. Niiskuneiti on naisellinen ja varovainen, kun Pikku Myy on ärhäkkä, äänekäs ja itsevarma, sellainen jota ennen vanhaan olisi sanottu poikatytöksi. Vilijonkassa henkilöityy ärsyttävä täti, naapuri tai muu kukkahattutyyppi, jolla on aivan liian suuret moraaliset odotukset, kun taas Mymmeli edustaa toisenlaista, boheemia äitiyttä, jossa ei ole niin nuukaa missä lapset asuvat tai montako heitä edes on.

☆☆☆

Minun ehdoton suosikkini on Muumimamma, joka on aina rauhallinen, tietää mitä tehdä, eikä hermostu kun lapset (ja puoliso) aiheuttavat harmeja. Hän on ihana hahmo, huolehtija ja tukipylväs, joka pitää koko suurperheen raiteilla, mutta on silti aina valmis seikkailuun tai rantapäivään. Hän tuntee arvonsa eikä epäile paikkaansa maailmankaikkeudessa, vaikka hahmoa voisi erehtyä luulemaan perinteiseksi kotirouvaksi, joka on essun nauhoista kiinni hellassa. Muumimamma on voimakas ja itsevarma persoona, joka on valinnut että huolehtii perheestään, koska rakastaa heitä.

☆☆☆

Muistatteko tarinan, jossa Muumilaaksoon saapui profeetta, joka julisti vapaata elämää? Jokseenkin kaikki innostuivat siitä, lapset alkoivat tehdä mitä huvitti ja Pappa päätti muuttaa asumaan puuhun, vapautuakseen perhe-elämän kahleista ja yhteiskunnan odotuksista. Heikko kohta tässä oli, että kaikki tarvitsivat silti ruokaa, ja odottivat että Mamma jatkaa kokkaamista. Hän mietti tilannetta jonkin aikaa ja jätti sitten kirjeen, jossa kertoi etsivänsä vapautta metsässä.  Muumipappa muutti takaisin taloon ja yritti tehdä ruokaa vähemmän hyvin tuloksin, ja hänen reaktionsa oli "Mutta eihän Mamma voi viettää vapaata elämää!" Kyllä muuten voi, jonkin aikaa, kunnes tuli takaisin ja kertoi kaipaavansa perhettä enemmän kuin vapautta. Tämän jälkeen palattiin vähin äänin normaaliin päiväjärjestykseen.

☆☆☆

Nyt päästään lajin mieshahmoihin. Päähenkilöistä Muumipeikko on äidin poika, joka kuitenkin näkee itsensä sankarina, suojellen Niiskuneitiä ja tapellen Haisulin kanssa, aina etsien seikkailuja. Nipsu on lapsekas, suuret puheet mutta sisältä pelokas, impulsiivinen mutta kannustava ystävä. Nuuskamuikkunen edustaa poikamiesenoa, jolla on omat tapansa, hän reissaa ja näkee maailmaa, mutta palaa aina sopivasti saadakseen ruokaa, seuraa ja "siskonpojan" eli Muumipeikon ihailua. Jos Muumimamma perustuu ainakin jossain määrin kirjailijan äitiin, Muumipappa luultavasti muistuttaa joltain osin tämän isää. Molemmat vanhemmat olivat taiteilijoita, äiti kuvittaja ja isä kuvanveistäjä. On helppo uskoa, että elämä taiteellisessa taloudessa oli mielenkiintoista, kenties vapaa elämä oli aivan nurkan takana, mutta lapset tarvitsivat ruokaa, suojaa ja rakkautta.

☆☆☆

Muumipeikon toteamus, että henkilö ei voi olla kovin vaarallinen, jos syö pannukakkuja hillon kanssa, kuvaa hyvin muumien filosofiaa. He pitävät uusia tuttavia uusina ystävinä, odottavat elämältä hyvää, arvostavat kulinaarisia taitoja ja törmäävät säännöllisesti uusiin seikkailuihin. He pitävät juhlia, nauttivat musiikista, käyvät kalassa ja tapaavat ystäviä, juovat viiniä kun siltä tuntuu - heillä on kaikkea, eikä ikinä tarvitse huolehtia veroista, pandemiasta, taloremontista tai työttömyydestä. Jokainen päivä on lahja, jos elää kuin muumit - he olivat alkuperäisiä kotoilijoita ennen kuin koko käsite keksittiin. Hyvää ystävänpäivää!