Winter is not for the weak

As Game of Thrones kept on warning, the winter finally came. Many of us had already grown accustomed to cold season with almost no snow, only a few days with really cold temperatures and no need for winter overalls and boots.

As I told earlier, I have practised on my snow-ploughing skills lately. The last snowy winters we still had five people in the house, but now the staff has been reduced and the adults have reached the stage where you realise that you actually grow older year by year.

There's been some very cold days on every winter, but now we've had serious minus grades for weeks. The snowy trees look magnificent when the low winter sun shines through the tops. It brings back memories of childhood winters, skiing in the forest with a cousin, shaking the snow off the branches  - a "snowshower" was really fun 😳❄🤣.

The two oldest of our kids had "real" winters with snow - they built snowmen and forts, and once discovered "a dinosaur skeleton" when wet snow got packed into big blocks. But the youngest one's childhood provided much less wintry entertainment - no matter how hard we tried to collect all the snow from the yard to a little sled hill, it melted in a few days. Her age group didn't even learn to ski and skate properly, because they had so little chance to practise in the early years.

When I was a child, my father built an impressive toboggan ride in front of the house. It kept intact for weeks, and so did the ski slopes on the fields. I built snowmen and lanterns, jumped into the heaps and went skating when it wasn't terribly cold. It's been a long time since our yard has looked like a winter wonderland, but this year it finally happened. Too bad there's no longer anyone who would enjoy this kind of weather ❄🙂.

Actually, there are two members of the family who are very disappointed with us humans - why don't we do something about that coldness? Especially Taavi the cat has taken up sitting on our bedroom's windowsill, judging the weather and my janitory skills in fighting the snow. Certainly he would do it better.

His brother Kaapo is more adventurous when it comes to visiting their cat balcony on a cold day - Taavi usually puts his nose out and turns back, but Kaapo can actually spend a few minutes outside. I only let them sniff the weather for a little while, and close the window when they come back inside. But there's a problem: in the summer Kaapo stayed on the balcony floor, and Taavi was the one to sleep on the upper levels. Now Kaapo realised there's no snow up there, closer to the ceiling, and I once closed the window though he was sitting on the highest shelf. I did notice soon that he was missing, but it could have ended badly 😳😾. So counting the cats is my new daily hobby.

~~~~~~~~~~~

Kuten Game of Thrones jaksoi muistuttaa, talvi tuli viimein. Moni oli jo tottunut siihen, että kylmänä vuodenaikana oli vain vähän lunta, muutama kunnon pakkaspäivä eikä toppahaalareita ja talvisaappaita tarvittu.

☆☆☆

Kerroin jo aiemmin, että olen viime aikoina hionut lumenluontitaitojani. Aiempina lumitalvina talossa oli vielä viisi asukasta, mutta nyt henkilökunta on vähentynyt ja aikuiset ovat tulleet vaiheeseen, jossa huomaa että tosiaan vanhenee vuosi vuodelta.

☆☆☆

Talvisin on aina ollut jokunen todella kylmä päivä, mutta nyt oikeat pakkaset jatkuivat viikkoja. Lumiset puut ovat upeita, kun talviaurinko paistaa matalalta latvojen läpi. Se tuo mieleen lapsuuden talvet, kun hiihdettiin serkun kanssa metsässä, pudotellen lunta puiden oksilta - "lumisuihku" oli jännä 😳❄🤣.

☆☆☆

Kaksi vanhinta lasta saivat kokea lumisia talvia - he rakensivat lumiukkoja ja -linnoja, ja kerran löysivät "dinosauruksen luurangon" kun märkä lumi oli pakkautunut suuriksi lohkareiksi. Mutta nuorimmaisen lapsuudessa oli paljon vähemmän talvista viihdettä  - vaikka kuinka kolasimme lumet tontilta yhteen kasaan, liukumäki suli muutamassa päivässä. Hänen ikäluokkansa ei saanut oppia edes kunnolla hiihtämään ja luistelemaan, kun oli niin vähän tilaisuuksia harjoitella pienenä.

☆☆☆

Kun minä olin lapsi, isä rakensi vaikuttavan pulkkamäen talon eteen. Se pysyi ehjänä viikkokausia, samoin pelloille tehdyt ladut. Rakensin lumiukkoja ja lyhtyjä, hypin kinoksiin ja kävin luistelemassa, kun ei ollut hirveän kylmä. Siitä on kauan kun meidän piha on näyttänyt talven ihmemaalta, mutta nyt se viimein tapahtui. Vahinko, ettei kotona ole enää ketään joka nauttisi kinoksista ❄🙂.

☆☆☆

 Itse asiassa kaksi perheenjäsentä ovat erittäin pettyneitä ihmisiin - miksei tuolle kylmyydelle tehdä mitään? Varsinkin Taavi-kissa on ottanut tavaksi istua makuuhuoneen ikkunalaudalla, ja arvostella säätä sekä minun talonmiestaitojani lumenhallinnassa. Toki se tekisi kaiken paremmin.

☆☆☆

Velipoika Kaapo on rohkeampi, kun kysytään onko kissaparvekkeelle menijöitä kylmänä päivänä. Taavi yleensä pistää nenänsä ulos ja kääntyy takaisin, mutta Kaapo voi viihtyä montakin minuuttia. Annan niiden nuuskutella säätä vain hetken, ja suljen ikkunan kun ne tulevat sisään. Mutta tähän liittyy ongelma: kesällä Kaapo oleili parvekkeen lattialla, ja Taavi tapasi nukkua ylätasoilla. Nyt Kaapo hoksasi että ylhäällä katonrajassa ei ole lunta, ja kerran suljin ikkunan, vaikka se istui ylimmällä hyllyllä. Huomasin kyllä pian että se puuttui, mutta siinä olisi voinut käydä huonosti 😳😾. Tämän takia kissojen laskeminen on uusi päivittäinen harrastukseni.