Sustainability rather than burnout

In today's work culture, you are expected to be efficient, competent, a good team worker and willing to learn new skills all the time. You should even use your leisure time rationally, eat well, sleep enough, socialize and exercise, so that you are able to give 100 % at work. Companies talk about agility and sustainability, create efficient work environments and LEAN (optimize) all the processes. We hear that workaholics must take care of themselves and avoid burnout, maintain energy and only do things that matter. But talk is cheap, if the idea is still to produce more and more sellable products, services and data, with less and less human resources.

It's lovely if you love your work, but enjoying it too much can be a problem, and then the advice below is relevant - exercise, food, sleep, ask for help. But how do you ask for help, when there's simply too much to do? Maybe staff is reduced every year and those who get to stay do more and more, afraid of losing their jobs if they complain. When you fill in the recurring job satisfaction poll, you should always be willing to recommend the workplace for your friends, not to ruin the team spirit and department's reputation - you are required to commit to the company and work on your skills, but the company doesn't really want to commit to you.

 Not all of us can jump off the hamster wheel and start giving lectures about human sustainability, or buy the old family farm house, grow our own food and trade our skills via the local worker's pool on facebook - and many of us actually want to stay at our jobs. 

A new term I just learned comes in handy here, "optimal laziness". In worklife language, this means you are creative, capable and productive, but you have an inbuilt safety switch that protects a goal oriented worker from burnout. I always do my best when it comes to work, but I also draw a line between work and leisure, only do overtime when it's absolutely necessary and tell myself that I'm good enough. This way I can honestly say that I like my job, and hopefully can go on with it for another ten years or so. 

>When work is a pleasure, life is a joy! When work is duty, life is slavery. - Maksim Gorki

☆☆☆

Nykyään työelämässä pitää olla tehokas, pätevä, hyvä tiimityöntekijä ja innokas oppimaan jatkuvasti uutta. Vapaa-aikakin tulisi käyttää järkevästi, syödä hyvin, nukkua tarpeeksi, kuntoilla ja olla sosiaalinen, jotta jaksaa taas panostaa 100 % töissä. Yritykset puhuvat ketteryydestä ja kestävyydestä, luovat tehokkaita työympäristöjä ja leanaavat (kehittää, parantaa, optimoida) prosesseja. Kuulemme että työnarkomaanien pitää hoitaa itseään ja välttää loppuunpalaminen, ylläpitää energiaa ja tehdä mielekkäitä asioita. Mutta helppo sitä on puhua, jos tavoite on kuitenkin tuottaa enemmän ja enemmän myytäviä tuotteita, palveluja ja tietoa, yhä pienemmällä työporukalla.

☆☆☆

On hienoa viihtyä työssään, mutta siitä ei pitäisi tykätä liiaksi. Jos ongelma on työn imu, kuvan neuvot pätevät - kuntoilu, ravinto, uni, pyydä apua. Mutta miten pyytää apua, kun työtä vain on liikaa? Ehkä väkeä vähennetään joka vuosi ja jäljelle jääneet tekevät yhä enemmän, peläten että valittaminen tietää potkuja. Työtyytyväisyyskyselyssä pitäisi suositella työpaikkaa kaverille, jottei pilaa tiimihenkeä ja osaston mainetta - työhön pitää sitoutua ja omia kykyjä kehittää, mutta työnantaja ei oikein haluaisi sitoutua sinuun.

☆☆☆

Me emme kaikki voi hypätä oravanpyörästä ja alkaa luennoida ihmisnäkökulmasta kestävyyteen, tai ostaa suvun vanhaa maatilaa, kasvattaa itse ruokaamme ja kaupata taitojamme facebookin paikallisessa työringissä - ja iso osa meistä oikeasti haluaa tehdä nykyistä työtään.

☆☆☆

Tähän kohtaan sopii termi, jonka juuri opin: optimilaiskuus. Työelämäkielessä se tarkoittaa, että olet luova, pystyvä ja tuottava, mutta sisäinen turvakytkin suojaa tuloshakuista työntekijää loppuunpalamiselta. Teen aina parhaani kun on kyse työstä, mutta vedän myös rajan työn ja vapaa-ajan välille, teen ylityötä vain kun se on välttämätöntä, ja muistan sanoa itselleni että hyvin sä vedät. Näin voin rehellisesti sanoa että pidän työstäni, ja toivon mukaan jaksan tehdä sitä vielä yli kymmenen vuotta.

>Kun työ on ilo, elämä on nautintoa! Kun työ on velvollisuus, elämä on orjuutta. - Maksim Gorki