Office work before, in and after pandemic

Before Mrs. 'Rona, office rats had been working in bigger and bigger shared spaces, because in the name of holy cost efficiency, everyone just got a table, chair, laptop and a headset for phone. Even bosses started losing their corner offices, and the little people sat in cubicles like the bees they are, hearing the colleague's every sigh, phone call, work problem, weekend plan and marital crisis.

The constant noise, even low-level, has subconscious effects on well-being. It's tiring to hear everything that happens around you and yet to concentrate on specialist tasks, being effective, capable and competent. You can try to block the environment out, but talk and people moving around create distraction and break your flow.

The bigger the office, the more interruptions. It's good to have nice colleagues and be able to talk a bit other things than work, but 15-20 or even more persons in the same space mean that there are several necessary, work-related conversations going on all the time, phone calls, printers buzzing and delivery persons coming and going, and sometimes you'd just want to get out. 

People working in another line of work can't relate - eg. a factory can be a very loud place, but the work doesn't usually demand as much evaluation, decisions and focus as office work. Physical work can be very tiring, but you can often think whatever you like or perhaps chit-chat with a work mate. In an office, you must talk about the work issues, share information and ask for advice, but yet keep in mind that unnecessary noise can just drive someone crazy.

Then we got to know what it's like to live in interesting times - enter pandemic. In many countries, one third or even half the labour force was suddenly sent home with a laptop, even the ones who had always been told that they couldn't do remote work. The technical issues were solved surprisingly fast, and most companies and services took a digital jump that had otherwise taken ten years to accomplish. Introverts and people with long commute loved this, extroverts and those who live alone missed actually meeting people.

Maybe the hardest lot was being a parent with toddlers or kids on lower grades - daycare was restricted or shut down, and schools went for distance education overnight. Parents describe how they work from home, provide food, entertainment and constant help with school work, attend Teams or Zoom meetings with a whining toddler or a spouse without pants in the background. If both parents work from home they can take turns in care-shifts, but more important factors are the age and amount of children, living arrangements and what kind of work you do.

Unfortunately, the pandemic means also financial losses, lay offs and people getting fired. Offices are empty and yet the company must pay the rent and other costs, all in the while losing customers and deals, due to the situation. It's no wonder that the employers want to reduce the staff and be cost efficient, perhaps also let go of some of the office spaces - some companies decided even before the pandemic that some of the staff should always work remote, and thus they'd need less space in the actual office.

Once again, staff reduction negotiations are going on where I work. I do hope that my great team gets through these times safe and sound, and on the personal level I'm still willing to give my best if I'm wanted. Maybe in the future we can alternate between remote work and being physically at the office - no commuting means more free time and is ecological, but meeting people is also good for our mental health. Everyone should get to make their own decisions - some would come to the office every day, some could perhaps show up once or twice a week, and anything between. I love the peace and quiet in my home office, get done more thanks to less interruptions, and have more free time because the commuting takes almost 1,5 hours a day. It will be nice to meet people when we get back to more normal, but I'd still want to keep the obvious benefits of remote work available for as many as possible.

~~~~~~~~~~

Ennen koronaa toimistoväki oli saanut tottua yhä suurempiin yhteistiloihin, koska pyhän kustannustehokkuuden nimissä jokainen sai pöydän, tuolin, läppärin ja puhelinkuulokkeet. Jopa pomot menettivät nurkkahuoneensa, ja ruohonjuuritaso istui lokeroissaan kuin ahkerat mehiläiset, kuunnellen kollegoiden huokaukset, puhelut, työmurheet, viikonloppusuunnitelmat ja aviokriisit.

☆☆☆

Hiljainenkin ääni vaikuttaa alitajuisesti hyvinvointiin, kun se on jatkuvaa. On väsyttävää kuulla kaikki, mitä ympärillä tapahtuu, ja silti yrittää keskittyä asiantuntijatehtäviin, olla tehokas, osaava ja pätevä. Ympäristön voi yrittää sulkea pois, mutta puhe ja liikkuvat ihmiset häiritsevät ja pilaavat työn imun.

Mitä isompi toimisto, sitä enemmän keskeytyksiä. On mukavaa kun on kivoja työkavereita ja voi puhua vähän muustakin kuin työstä, mutta 15-20 ihmistä tai enemmän samassa tilassa tarkoittaa, että koko ajan on meneillään useampi tarpeellinen, työhön liittyvä keskustelu, puheluita, tulostimien hurinaa sekä tavarantoimittajia menossa ja tulossa, niin että joskus haluaisi vain häipyä.

☆☆☆

Muunlaista työtä tekevät eivät oikein voi samaistua tähän - tehdas voi olla hyvin meluisa paikka, mutta työ ei useinkaan vaadi yhtä paljon arviointia, päätöksiä ja keskittymistä kuin toimistotyö. Fyysinen työ rasittaa, mutta siinä voi usein ajatella omiaan tai jopa rupatella työkaverin kanssa. Toimistolla täytyy puhua työasioista, jakaa tietoa ja kysyä neuvoa, mutta silti on hyvä pitää mielessä, että tarpeeton melu voi olla jollekulle suorastaan ahdistavaa.

☆☆☆

Sitten saimme kokea, millaista on elää kiinnostavia aikoja - tuli pandemia. Monissa maissa kolmasosa tai jopa puolet työväestä lähetettiin yhtäkkiä kotiin läppärin kanssa, jopa nekin, joiden työtä ei kuulemma ollut voinut tehdä etänä. Tekniset ongelmat ratkaistiin yllättävän nopeasti, ja valtaosa yrityksistä ja palveluista koki digiloikan, jota ei muuten olisi saatu aikaiseksi kymmenen vuoteen. Introvertit ja pitkää työmatkaa kulkeneet olivat tyytyväisiä, ekstrovertit ja yksin asuvat jäivät kaipaamaan ihmisten tapaamista.

☆☆☆

Raskainta oli ehkä pikkulasten ja pienten koululaisten vanhemmilla - päivähoitoa rajoitettiin ja koulut siirtyivät etäopetukseen yhdessä yössä. Vanhemmat kertovat, kuinka he tekevät töitä kotona, tarjoavat ruokaa, viihdykettä ja jatkuvaa läksyapua, ja osallistuvat Teams- ja Zoomkokouksiin taustalla mariseva taapero tai puoliso ilman housuja. Jos molemmat työskentelevät kotoa voidaan hoivavuoroja jakaa, mutta vielä enemmän vaikuttaa lasten ikä ja lukumäärä, asuinolot ja se, millaista työtä tekee.

☆☆☆

Valitettavasti pandemia tietää myös taloudellisia menetyksiä, lomautuksia ja irtisanomisia. Toimistot ovat tyhjillään ja silti yrityksien täytyy maksaa vuokra ja muut kulut, samaan aikaan kun ne menettävät tilanteen vuoksi asiakkaita ja kauppoja. Ei ihme, että työnantajat pyrkivät kustannustehokkuuteen ja väen vähentämiseen, ehkä myös joistakin tiloista luovutaan - osa yrityksistä päätti jo ennen pandemiaa, että osa henkilökunnasta olisi koko ajan etätyössä, ja näin tarvittiin vähemmän tilaa varsinaisessa toimistossa.

☆☆☆

Omalla työpaikallani on taas kerran menossa yt-neuvottelut. Uskon, että mahtava tiimini selviää tästä kunnialla, ja henkilökohtaisesti olen yhä valmis antamaan parastani, jos työnantaja haluaa minut pitää. Ehkä tulevaisuudessa voimme vuorotella etätyön ja fyysisen läsnäolon välillä - pendelöinnin väheneminen lisää vapaa-aikaa ja on ekologista, mutta ihmisten tapaaminen on myös hyvinvoinnin osatekijä. Parasta olisi, jos jokainen saisi päättää itse - joku tulisi toimistolle joka päivä, toinen näyttäytyisi kerran-kaksi viikossa, ja kaikkea siltä väliltä. Minä nautin kotitoimiston rauhasta, saan enemmän aikaan kun on vähemmän keskeytyksiä, ja vapaa-aikaa jää enemmän kun liki 1,5 tuntia säästyy työmatkoista. On mukavaa tavata ihmisiä, kun taas päästään normaalimpaan elämään, mutta etätyön ilmeiset hyvät puolet olisi silti hyvä pitää mahdollisimman monen ulottuvilla.